sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Maailma

Tarina siitä
kuinka kukaan 
ei saa olla onnellinen

Hetken kaikki on hyvin
ja sitten ei enää onnistu
pää lyö tyhjää
ja lauseet jäävät kesken
stiten tluveat kirotusvireet
ja pitse ,

Läps

Joku löi minua
ja minulla kestää hetken
ennenkuin ymmärrän mistä on kyse
löin itseäni

Vai löinkö?

Viime viikon torstaina sain kotiin sen kauan kaivatun kirjeen, pääsin opiskelemaan joensuuhun luokanopettajaksi! Lisäksi myös muutama kaverini sai tänä keväänä sellaisen opiskelupaikan, johon he todella halusivat. Olin onnellinen sekä itseni, että muiden puolesta, mutta valitettavasti se tuntuu olevan kirjoittamaton sääntö, että se onnellisuus ei saa ikinä jatkua liian kauaa, sillä jo seuraavana aamuna kuulin suru-uutisia. 62-vuotais setäni oli edellisenä iltana aloittanut matkansa ajasta ikuisuuteen... Lepää rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti