Joka toinen kerta
Peilistä katsoo joku muu
Toisinaan ihaillen
Itsetuntoisesti
Ja sitten taas tuhoisesti
Ja nyt sitä taas mennään
Itkupotkuraivari-angst tekstiä tulossa
Haluaisin tehdä jotain asioiden eteen
Mutta en voi
Ja minua alkaa jo kyllästyttämään
Samalla,minulla on tyhjä olo
Kukaan ei odota minua missään
Tai minnekään
Paitsi jos siitä oli jo sovittu aiemmin
Tulevaisuudessa aion olla avoimempi
Joissakin asioissa
Vielä joskus
Ihmiset lukevat minua
Kuin äänikirjaa
Kunhan ensin ovat värittäneet siitä kaikki kuvat
Semmoista taas vaihteeksi. On ihan pirun turhauttavaa kun tuntuu että vaikka mitä tekisi, niin mistään vaan ei tunnu löytyvän rinnalle sitä toista ihmistä... Alkaa vähitellen jo ketuttamaan. Olen pohtinut asiassa jo monia puolia, mutta mikään ei ole auttanut. Mitenhän pitkään voi itselleen uskotella, että jossain on se oikea joka vain odottaa löytymistään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti