torstai 18. heinäkuuta 2013

Ja loppuja en uskalla ääneen sanoa

Sanomatta jääneet
miljoona asiaa
puolet olen unohtanut
ja loppuja
en uskalla ääneen sanoa

Minä pelkään menettäväni sinut
sillä minä en ole sinulle se ainoa
ja vaikka en olekaan pahoillani
niin pyydän silti anteeksi
en vain jaksa enää olla
ilmainen
kaikille

Miksi kaikki tapahtuu samaan aikaan
odottamatta
lupaa kysymättä
katveessa pensaan
ja lehdissä puun

Minua väsyttää
ja on niin paljon kaikkea
mitä en ole tehnyt
vakuutukset
sähkösopimukset
muuttolaatikot
ja vielä ne muutama asia
joita en muista

Ja samaan aikaan
haluaisin taas vain puhua sinulle
ja tunnen siitä huonoa omatuntoa
koska en jaksa

Yritän taas huomenna
mutta en lupaa mitään
minulla olisi miljoona asiaa
joista haluaisin puhua
puolia en muista
ja loppuja en uskalla ääneen sanoa

Tämä viikko on ollut kiireistä. Liian kiireistä. Olin viikonloppuna ilosaarirokissa, ja lähdin sunnuntaina pmmp:n keikan jälkeen autolla Joensuusta. Pääsin nukkumaan puoli kolmelta ja herätyskello soi jo kuudelta ja lähdin töihin. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen menin suoraan kaverini luo, sillä koin hänen tarvitsevan minua enemmän kuin mitä olisin itse itseäni tarvinnut. Tiistaina sitten juoksin töistä suoraan Joensuuhun hakemaan uuden asunnon avaimia ja keskiviikkona taas heti töiden jälkeen keikalle Nurmekseen. Tänään olenkin sitten ollut niin väsynyt, että nukuin töissä 15 minuutin kahvitauosta 10 minuuttia ja kotiin päästyäni nukuin ulkona kiikussa melkein tunnin, koska meneillään olevan remontin takia en voinut mennä vielä sisälle. Nyt sitten pitäisikin mennä nukkumaan, mutta jostakin syystä minulla on sellainen olo, etten uskalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti