tämän taivaan alla
ja vielä alempana
maassa
ja sen syövereissä
Yritän kyllä
mutta en pysty tekemään ihmeitä
ja vihaan itseäni
ja talvea
sillä nyt on kylmä
vaikka on kesä
kuinka kauan vielä?
montako vuotta?
montako päivää?
entä jos en jaksa?
jos en voi?
vihreä tuuli leikkii paidan helmassasi
samalla kun minä katson sinua peilistä
en tunnista itseäni
en jaksa tunnistaa enää ketään
minua väsyttää
ja silti minun pitäisi riittää kaikille
Kun on yrittänyt riittää kaikille liian kauan
kadottaa lopulta itsensä
kokemusta on.
En taas tiedä mitä haluan ja mitä minun pitäisi tehdä. Minua jo harmittaa sekin, että blogini antaa minusta todennäköisesti hyvin synkän kuvan, vaikka oikeasti en ole niin synkkä. Jostakin syystä vain tämä lokakuinen heinäkuu on saanut mieleni maahan, eikä sitä ainakaan auta se että olen todella uupunut. En oikein jaksaisi kiinnostua mistään ja työpäivätkin menevät ohitse ilman että oikein mitään jää mieleen. Onneksi tämän viikon jälkeen on töitä enää kolme viikkoa ja sitten viikon loma ennen koulun alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti