Kylmän maan mustikoita

Tippuu
jalkojeni alta kylmä maa
enkä edes uskalla aivastaa
sillä pelkään että sinä silloin minut unohdat
vaatehuoneen nurkissa
pyörii yksi pieni poika
ja odottaa aikaansa

ota minut vastaan
sillä minä haluan kelvata
ja riittää
ennen kaikkea
levätä

ja kun kävelen metsässä
sateen keskellä
mietin sinua
ja kaikkea sitä...

Kas mustikoita!

maistuivat unohdukselta
ja lohduttavalta
eri aikaan
ja kuitenkin niin täyteläisesti

Muutto. Työt. Muutto. Työt. Opiskelun alku. Muutto. Työt. Tässä on esitelty pitkälti koko ajatuksen juoksuni viime aikoina. Olen ollut niin stressaantunut kaikesta tästä, että sekoitan jo omat painajaisuneni ja todellisuuden. Näen unta töistä, opiskelun alusta ja muutosta, enkä enää tiedä mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja mitkä eivät... Lohduttautua voi toki sillä, että töitä on jäljellä enää 10 päivää!