Jälki

Joka päivä puen sen päälleni
ja joka ikinen ilta kuorin sen pois
en enää edes tiedä miksi vain teen sitä
miksi katson itseäni peilistä


Peilistä minua katsoo tuntematon
päivisin ihailen sitä
ja iltaisin minun käy sitä sääliksi
miksi

koska se ei ole oma itsensä
se on kameleontti
se mukautuu palvelemaan kaikkien tarpeita
yrittäen palvella muita
unohtaen samalla itsensä


Sitten se tulee ja vuodattaa itsensä tänne
ilman rytmiä
ei niistä ole laulunsanoiksi
ei vaikka hän kuinka yrittää
ja häntä harmittaa
koska hän vain haluaa jättää jäljen tähän maailmaan

jäljen, jonka joku muistaisi.

Minulla on ollut suuret odotukset opiskelujen alun suhteen. Nyt takana on kuitenkin jo ensimmäinen lukukausi ja osa noista odotuksista ei ole täyttynyt. Minusta tuntuu, että olen mukana monessa, mutta en kuitenkaan missään. Istun iltoja yksin kotona, ja istun iltoja opiskelukavereiden kanssa ulkona. Samalla kuitenkin kaipaan niitä hetkiä, jolloin istutaan vain kahden kesken teekupin ääressä. Kaipaan keskusteluja, jotka herättävät tunteita. Ja ennen kaikkea kaipaan sitä, että voisin edes joskus kokea sen, että aamulla vierelläni olisi jotain muuta kuin  pelkkä tyyny. Ehkä on aika opetella tekemään se ensimmäinen siirto.