Unohdin
minulla oli kiire
ja tylsistyin
ei ole mistä kirjoittaa
tarinat
eivät ole tarpeeksi kiinnostavia kerrottaviksi
eikä niitä oikeastaan edes ole
Minulta puuttuu tavoite
mikään ei ohjaa toimintaani
joten se on sekavaa
ja välillä mietin
miksi minä olen enää olemassa?
Ennen kaikki oli paremmin
tiesin auttavani muita
nautin siitä
nyt taas minusta tuntuu
etten ole auttanut ketään
pitkään
pitkään
aikaan.
Miksi siis vieläkin olen...
Minulla on jo jonkin aikaa ollut tavallaan tyhjä olo, en ole mielestäni auttanut ketään pitkään aikaan eikä minulla ole mitään tavoitetta elämässäni. Okei, tuo kuulosti aika rajulta, en tarkoita olevani päämäärätön haahuilija ihmismassassa... Minulla on tarkoitus valmistua joskus luokanopettajaksi, ehkä viiden vuoden päästä, mutta sen lisäksi minulla ei ole oikein mitään. Haluaisin, että elämääni tupsahtaisi jostakin se oikea ihminen tai edes joku, joka voisi olla se oikea. Koska nyt minulla on aivan liian paljon vapaa-aikaa, jota viettää yksin. Ja pohdinta siitä miksi olen olemassa ei ole itsetuhoista pohdintaa, vaan pikemminkin filosofista sellaista, jonka tarkoituksena on se, että tuntisin elämäni mielekkääksi ja itseni tärkeäksi.
Huomaan nyt myös sen, että minulla on näköjään paljon sanottavaa tähän päivitykseen runon lisäksi, runolla yritän siis lisäksi selittää päivitysten puutetta viimeaikoina, en kuitenkaan lupaa, että tahti tulisi muuttumaan.
"tarinat
VastaaPoistaeivät ole tarpeeksi kiinnostavia kerrottaviksi
eikä niitä oikeastaan edes ole"
Tuosta pätkästä lähtien mielenkiintoni heräsi. Voin vaikka vannoa että oon pidemmän aikaan kahlannu samoja fiiliksiä läpi kuin sie nyt. Puhut siitä, että olet valmistautumassa opettajaksi, mutta tavotteita ei sinänsä ole. Mulla on vähän samantapaisia tuntemuksia ollu tässä pinnassa. Tai siis haaveita ja unelmia on ja vaikka niitä koittaa parhaansa mukaan toteuttaa, silti jotain puuttuu. Tuntuu ontolta, ehkä jopa tylsistyneeltä tän hetkiseen tilanteeseen.
Ja tuo olemassaolo, en itse sitä ottanut kirjaimellisesti mitenkää itsetuhoisena. Samaa on tullut mietittyä. Tuntuu että muilla on se tietty 'päämäärä' tai ainakin tietyt sisällöt elämässään joita he pitävät henkireikänä. Itseltä semmoinen on puuttunut jo kauan, turhauttavaa. Se oikean etsiminen voi olla yks loitava apu, jos haluaa saada asiaan muutosta. Toisaalta, minä en ainakaan edes jaksa elätellä toiveita koko asian suhteen. Mutten tiedä mikä muu tähän tilanteeseen auttaisi. Melkein kuin olisi umpikujassa.
Toivon paljon tsemppiä sulle! Ehkä ne asiat siitä jotenkin muuttuu, kunhan jaksaisi niin vain uskoa. Olen aiemminkin lueskellut sun postauksia ja tykännyt niistä, mutta tämä sivu jäi unholaan koska en muistanu tallentaa kirjanmerkkeihin :o Oletko ajatellut lisätä sitä lukijat -painiketta? Voisi olla helpompi tapa saada ihmiset muistamaan tämä blogi ^^ Toivottavasti postaat myös jatkossa ja saat fiilistä mukavampaan suuntaan. Kaikkea hyvää :3
Heti ensi alkuun kiitos kommentistasi! Voin rehellisesti sanoa, että se tuli kyllä ehottomasti sopivaan aikaan. Ja just tuota samaa tarkotin mistä kirjotitkin jo, haaveita ja unelmia olis vaikka millä mitalla, mutta mulla ainakin on jostain syystä sellainen olo, että "Nyt ei ole aikaa tai rahaa niiden toteuttamiseen" ja "Niiden aika on sitten myöhemmin".
PoistaJa sanopa muuta tuosta päämäärä asiasta.. On suorastaan helpotus kuulla, etten ole ainut joka näitä asioita pohtii, vaikka toisaalta taas on myös harmillista, että muutkin "joutuvat" pohtimaan näitä juttuja. Ja olo kyllä on ehkä vähän sellainen umpikujamainen, mutta samalla kuitenkin on sellanen olo, että en oo vaan vielä huomannu niitä uloskäyntejä ;)
Ja varmasti asiat järjestyy, joskus toivois vain, että vois jo hypätä sen ns. välivaiheen yli suoraan sinne valmiiseen vaiheeseen.. Mutta ehkä matka on myös tärkeää! Ja kiitos muuten tuosta lukija-painike vinkistä, lisäänkin sen sivulle heti kun kerkiän!