mutta juoksen silti
minä en halua ikinä saapua päämäärääni
sillä matka on minulle tärkeintä
koska sen matkan
minä teen teidän kanssanne
ja minä rakastan teitä
niinkuin hauki rakastaa kaisloja
Älä ikinä anna minulle anteeksi
sillä vain silloin mie voin tavoitella parempaa
vain silloin mie käytäyvyn paremmin
en usko että sie uskot
mutta eikö se riitä
että mulla riittää uskoa vaikka meille molemmille
juokse
mutta odota minua
minä kävelen perässä
ja kävelen aika hitaasti
Rikoin sinut
niinkuin muka rakastaisin sinua
vaikka en sitä tee
mietin sinun kasaamistasi
mutta liima jota käytän oli halpaa
se ei pidä
ja se ei kestä
juokse
pääset ehkä karkuun
vaikka en siihen uskoisikaan
Olen jo vähän huolissani siitä, että luovuuteni on ns. parhaimmillaan silloin kun olen humalassa, sillä en haluaisi olla alkoholista riippuvainen kirjoituksieni suhteen. Pointtina on todennäköisesti se, että silloin kun olen jotain nauttinut, niin en mieti niin paljon kaikkea kirjoittamaani, vaan kirjoitan vain rohkeasti sitä mitä haluan. Tällöin tulen ehkä tavallista avoimemmin kirjoittamaan tunteistani vaikka en sitä välttämättä haluasikaan. Omalla kohdallani on kuitenkin totta se, että ne asiat joista kirjoitan, olin sitten humalassa tai en, koen itselleni tärkeiksi tai sitten minusta on tärkeää tuoda ne esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti