Teen nyt jotain jota en alunperin ajatellut täällä tekeväni, mutta lainaan täällä nyt suoraan muiden tuottamaa tekstiä tai paremminkin pätkän siitä. Kyseessä pistepisteen kappale viljaa.
"Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liike
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa
Nojaa tuulta vasten paikallaan
Annan kuljettaa
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan
Juoksija lähtökuopissaan
Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii"
Tämä kyseinen kappale ei ehkä muuten edes iskisi niin kovaa, mutta tällä hetkellä yksi lause edellä mainitussa pätkässä kuvastaa tuntemuksiani erittäin hyvin: "Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan". Voin ehkä avata tätä hieman kirjoittamalla, mutta en lupaa mitään...
Kaikki
kerralla
ja nyt
Asioilla on ikävä tapa kasaantua
ja minulle riittäisi nyt pienempikin annos
samaan aikaan olen onnellinen
onnellinen siitä että minuun luotetaan
mutta silloin kun otan muiden ongelmat itselleni
en tarvitsisi siihen enää mitään omia ongelmia lisäksi
Huomenna olisi edessä kotiin lähtö
mutta minä olen jo kotona
ja minä haluan vain levätä
mutta minä en voi
minulla on suuremmat suunnitelmat
suunnitelmat joista en halua luopua
mutta samalla suunnitelmia joita en ehkä jaksa toteuttaa
Juokse kanssani unohduksen uneen
ja ole niin kiltti
että annat minun levätä
isän
pojan
ja eilisen leivän nimeen
minä pyydän anteeksi
En vain tiedä mitä olen tehnyt väärin.
Haluaisin tässä vaiheessa korostaa sitä, että en missään nimessä pyri "jumalanpilkkaan", vaan tuo ns. rukouksenomainen loppu vain jotenkin tuntui sopivan tähän runoon. Päätän myös runoni pisteeseen, vaikka yleensä en käytäkään niissä mitään välimerkkejä. Välimerkkien poisjättö on itseltäni tietoinen ratkaisu ja käytänkin niitä runoissani vain jos haluan niiden avulla viestiä jotain. Toivottavasti tämän luettuasi pidät sen mielessä myös myöhemmin, sillä jos välimerkkejä runoissani käytän niin todennäköisesti teen sen myös ihan syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti