ja miksi se minua liikuttaa
olenko tosiaan näin utelias
olenko tullut vahaksi?
Miksi hän tuijottaa taas
mikä minussa kiinnostaa niin paljon
en jaksa enää odottaa
sanon hänelle sen suoraan
Hän kävelee kohti
ja hän on niin kaunis
mutta nyt minua pelottaa
hän ei näytä iloiselta
Häkeltynyt
mitähän minä tein
ensin hän oli niin iloinen
mutta nyt hän on peloissaan
Pysähtyi
pakeneeko hän
entä jos kävelen vastaan
Voi ei
hän on tulossa kohti
mitä minä teen
entä jos pysähdyn vain tähän
odotan hetken hänen reaktiotaan
en tee itse mitään
entä jos kuihdun tähän janoon
ja kaipuuseen
koskettaako kohtalo koskaan
vaikuttaako valinnat valheisiin
muistaako minua milloinkaan
huomaako hän huomenna
pelko painaa päälläni
sanat sekoavat suussani
lintu laulunsa lopetti
ja taas
minä juoksen pois paikalta
mutta tällä kertaa
hän on se joka itkee
Tällä kertaa päädyin leikkimään dialogimaisella rakenteella ja vaikka lopputulos ei välttämättä olekaan kaikkien mielestä runollinen, niin pidän siitä itse. On erittäin todennäköistä että päädyn leikittelemään tällä tyylillä myöhemmikin ja todennäköisesti alkusointujakin tullaan runoelmissani näkemään entistä enemmän. Voisin melkein jopa harkita ns. aakkosrunojen tekemistä, mutta mitään en lupaa... Ainakaan vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti