Tässä talossa
näissä huoneissa
ja näinä päivinä
minä
onnellinen
Ei sanoja
ei murheita
ei ruusunkukkia
on vain uusi alku
joka lopettaa kaiken muun
ja tuo tilalle ikävän
sillä täällä minä petyin
ja ihastuin
tunsin pelkoa
ja häpeää
ja iloa
täällä
minä olin elossa
ja täällä
minä olin riittävän paljon
mutta silti aivan liian vähän
ja kaiken tämän
saavutin olemalla liikaa
olen pahoillani kaikesta
vaikka uskonkin korvanneeni sen kaiken
ainakin tein parhaani
ja samalla
yllätyin itse
kaikista vaikeinta
oli kuitenkin vaikeneminen
ja itsensä vaientaminen
silloin
kun oli olemassa vain muita varten
Opistovuosi on melkein ohitse, huomenna on edessä enää todistusten jako ja lounas.. Sitten se on ohi. Aikuisten oikeesti.. Ja minä en halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti