Rauhoitu

Kiehuva kivi
vääryydellä väännetty
vatsassa poltteleva
minua ärsyttää

Ihana koiranpentu
vittu mitä paskaa
voi mikä pulu
tapa se läski

mikä minua vaivaa?

luomaton lehti
ja silti se on olemassa
ja minulle ei kerrota miksi
enkä minä edes halua tietää

nyt se on vihreä
huomenna se on punainen

sinä kysyt
onko nyt jo syksy
ja minä vastaan

pää kiinni ja kävele

mutta ongelmaksi muodostuu se
että sinun ei tarvitse
ja minun olisi pakko

ja se mikä muissa ärsyttää
kumpuaa siitä
mitä itse ei ole tekemässä
tai nimenomaan tekee

Tiistaina minulla on VAKAVAn pääsykoe Joensuussa, ja minun on viimeaikoina pitänyt pinnistellä itseni kanssa erityisen paljon, etten suuttuisi ympärilläni oleviin ihmisiin. He eivät ole mitenkään raivostuttavia, tai siis eihän kenestäkään voi aina pitää ihan sata-nolla asenteella, omasta mielestäni jokainen ihminen on joskus ärsyttävä. Olen kuitenkin nyt ollut niin stressaantunut, että ärsyynnyn tavallista helpommin, tiedostan kuitenkin tämän ärsyyntymisen itse ja ärsyynnyn siitä ärsyyntymisestäni... Tiedän, tässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta kyllä siinä pointti piilee.

Ymmärrän, että omalla ärsyyntymiselläni ei ole "tilastollisesti merkittäviä laadullisia perusteita" (vakava tulee kohta jo nenänpäästä ulos) ja siksi olenkin pyrkinyt poistumaan tilanteista joissa ärsyynnyn. Olen todennäköisesti aika rasittavakin näinä aikoina, mutta toivottavasti tämä stressiperäinen ärsyyntyminen helpottaisi kokeen jälkeen. Siihen asti, ympärilläni olevien ihmisten on vain yritettävä kestää minua, niin kuin minäkin yritän itseäni kestää.