Hiljaisuus
puiden alla
kesäyönä
toukokuussa
ei lehtiä puussa
kauan sitten
kaunis mieli
juoksi pitkin talven teitä
polullesi ripotellen
pienen kevään
enkeleitä
ja hiljaisuus
on sukupuuton partaalla
sitä ei enää nää kovin usein
jos sitä on koskaan nähnytkään
kerran minä sen kuulin
mutta monesti se on minulta jäänyt kuulematta
ja nytkin kun se oli jo melkein täällä
niin minä täytän sen musiikilla
ja onnella
minä
onnellinen
nyt
mutten enää huomenna
sitten ehkä ylihuomenna saatan taas muistaa
tai sitten kesä
Vakava-koe on nyt käyty tekemässä ja toivon, että se osaltaan vähentäisi tätä stressiä mikä minulla on ollut. Se tosin jää nähtäväksi, mutta kaikki loppuu aikanaan. Ja se on varmaa se, koska isot pojat minulle sen kertoivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti