Heijastus

Vaikka taivas olisikin sinisempi kuin silmäsi
minä väittäisin sen silti olevan lähes merellinen
sillä vaikka se näyttäisi puhtaalta
se olisi silti täynnä kaikkea likaista

Sinä et ole puhdas
mutta sinä et myöskään ole likainen
sinä olet huijjari

Olet huijannut meitä kaikkia
annoit meidän uskoa siihen
että sinusta olisi johonkin parempaan
sillä olet itsekin uskonut niin
sinun on annettu uskoa niin

Sinulle on sanottu että voit saavuttaa kaiken
kaiken mitä itse haluat
kaiken mihin panostat
sinusta voi tulla mitä vain

Mutta sinusta ei siltikään ole siihen
olet nössö
ja ei ole kivaa olla nössön kaveri

Oikeasti se on erittäin ikävää
minä en siihen ryhtynyt
se olit sinä
sinä
eikä kukaan muu
ja siksi minä vihaan sinua
sydämeni pohjasta

minä vihaan sinua rakas peilikuvani
enkä anna sinulle ikinä anteeksi

Tämä on edellisen julkaisun tapaan kirjoitettu samana iltana ja toivon ettei se olisi ainakaan liian samanlainen edelliseen verrattuna. Itse pidän tästä runosta suhteellisen paljon, sillä se alkaa ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisella tavalla. Lopun paljastuksien ideana on yllättää lukija, sillä loppujen lopuksi koko runo on "itsetutkintaa" vaikka se ei olekaan minä muodossa.