Huomenna sen teen
kurkotan kohti kuuta
ajattelematta ja tavoittelematta
Tai no siis tavoittelen
mutta en
ja pelkään
Voinko vielä perua?
Minä en ole valmis siihen
mutta en vain keksi että miksi en olisi
kaikki perusteeni ovat jo palasina
ja mikään ei ole niin kuin ennen
viimeiset kolme vuotta olen ollut jotain muuta
ja huomenna haluaisin muuttaa sen
Niin varmaan
En kuitenkaan tee mitään
pelkään liikaa
en ota askelta
enkä edes ponnista
en uskalla
Vai pystynkö kuitenkin siihen?
Varmasti pystyn
ei se ole niin vaikeaa
minä tiedän tietäväni
että voin sen tehdä
en menetä mitään
ja jos ei halua voittaa
voisi yhtähyvin asua nurkassa ja piilossa
huomenna sen teen
puhun siitä
ja muutan elämäni...
Tarvitsen siihen vain vähän apua
sillä vaikka seison jo reunalla
minut pitää tönäistä alas
jos en putoa
ei minua voi myöskään ottaa vastaan
Olen nyt tykästynyt erityisen paljon Anna Puun "Säännöt rakkaudelle" kappaleeseen, koska omalla tavallaan se puhuttelee minua erittäin paljon. En tiedä näkyykö se tässä runossa, mutta päässäni soi kuitenkin lähes koko ajan se yksi ja sama kappale. Valitettavasti en voi sitä tällä hetkellä koneelta kuunnellakaan, sillä minulla ei ole kuulokkeita ja toivoisin säilyttäväni naapurisovun vielä tulevaisuudessakin. Tällä kertaa aiheena on jotain hyvin ristiriitaista ja suuria päätöksiä ja muutoksia. Toisaalta toivoin ettei mikään muuttuisi, mutta toisaalta kaikki taas tulee muuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti