Kompastelen usein
olen niin kömpelö ja kokematon
en osaa edetä oikein
sillä en tiedä kuinka minun pitäisi olla
en osaa kiirehtiä
mutta toisaalta en haluaisi hidastellakaan
minä haluan juosta
nopeammin kuin kukaan
mutta samalla silti kävellen
Minulla ei ole kiire mihinkään
ja toivon
että sinäkään et kiirehtisi
olen hidas
etanoilla on moottoritie minuun verrattuna
Mutta sinähän minut valitsit
alan vähitellen uskoa siihen että tämä on oikein
että näin on tarkoitettu
ei haittaa vaikka en päässyt sinne minne halusin
tämä on hienoa
minä nautin tästä
tämä vuosi
se on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan
älä kiirehdi
sillä minä olen juossut meidän molempien puolesta
olen kiitänyt läpi maitten ja mantujen
ja siltikään en ole kyllästynyt
paitsi nyt
vaikka en sitä olekaan
juokse kanssani maailmanloppuun
ja kohtaa siellä tulevaisuus
puhtaana
ja likaisena
sitä se nimittäin tulee olemaan
jos sinä et siihen usko
niin se on vain ajan kysymys
sinä juoksit
minä en
Viime aikoina minulla on ollut vähän vaikeuksia kirjoittamisen kanssa, mutta eilen illalla tunsin luovuuden tunteen itsessäni ja karkasin yhdellä aikaa kirjoittamaan. Tässä onkin yksi niistä kolmesta runosta jota eilen kirjoitin ja se kuvaa aika hyvin tätä sekavaa tilannetta jossa elämässäni olen. Kaikessa sekavuudessaan elämä on kuitenkin koomista, eikä se ainakaan vielä ole osoittanut ahdistavuuden merkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti