Hetki

Äitini kertoi minulle sadun
mutta se satu ei ole vielä päättynyt
sillä se on satu minun elämästäni
ja sitä satua kirjoitan minä

Tämä ei ole mikään lasten satu
eikä se kaikin puolin ole onnellinenkaan
sillä on synkät hetkensä
ja niistä hetkistä jaan teille yhden

Kaikki eivät sitä onneksi koe
mutta minä sitä olen ollut todistamassa
kuvittele sinä miltä se tuntuu
kun joudut rakkaallesi sen kertomaan

Sinun isäsi kuolee huomenna
etkä sinä voi tehdä mitään

Hän itkee
ja niin teet myös sinä
sillä et tiedä mitä voisit sanoa
eikä sinulla ole mitään sanottavaa

Lopulta itket vain hänen kanssaan
ja vaikka koet olevasi riittämätön
tiedät että riität pelkällä läsnäolollasi
ja et voi tehdä muuta kuin kuunnella

Kerroin tänään muutamalle ystävälleni ukkini kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan, että kertoisin niistä täällä tänään, kerron teille enoni kuolemasta. Enoni siis kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja itse liityn tähän tapaukseen sillä tavalla, että olin läsnä kun minua vuotta nuoremmalle serkulleni kerrottiin, että hänen isänsä elinaikaa lasketaan enää tunneissa. Serkkuni on ollut minulle aina hyvin tärkeä, ikäänkuin oma pikkusisko, jonka perään olen vähän katsonut elämänvarrella. En ole ehkä hänen tärkeyttään tuonut tarpeeksi paljoa esille, mutta hänellä on ollut tärkeä rooli varsinkin omassa varhaisnuoruudessani.

Mutta palatakseni asiaan, omassa elämässäni ehkä rankimpia hetkiä on ollut se, kun on joutunut siihen tilanteeseen, että on paikalla, kun itselle tärkeä ihminen kuulee musertavia uutisia omaan isäänsä liittyen. Silloin koin olevani riittämätön ja en tiennyt mitä tehdä. En voi vieläkään kuvitella vastaavaa tilannetta omalle kohdalleni ja en tiedä miten siinä tilanteessa itse selviäisin.