Sammalta

Sanon mitä ajattelen
mutta en ajattele mitä sanon
mietin vain sitä mikä jäi sanomatta
ja mietin sitä liian usein

Vierivä kyynel sammaloituu
ja synkimmänkin pilven takana
on piilossa toinen vielä synkempi
virheistä oppii
ja sitten sen unohtaa

Olin jo hetken aikaa varma
varma siitä että olisin oppinut
ja että tietäisin kaiken
huomaisin kaiken
olisiin tilanteen herra
enkä tekisi virheitä

Paskan vitut

Olen unohtanut kaiken
ja muistanut vielä vähemmän
ja lopulta
olen palannut sinne mistä lähdin
kuljin varmana siitä että tiedän minne mennä
ja kun pääsin perille
tajusin

Tärkeintä ei ole matka
eikä se määränpää
vaan ne kyyneleet
jotka matkan varrella 
ovat sammuneet

Mutta minulle ei ikinä ole annettu valtuuksia niiden sammuttamiseen
en voi vaikuttaa läheltä
sillä aina on joku
jolla on siinä tilanteessa suurempi oikeus
tilanteesta riippumatta
minun on väistyttävä
ja joskus
siivoan huoneeni sammaleelta.

Olen elänyt kuvitteellista elämää. Olen kuvitellut olevani jotain mitä en nähtävästi ole ja samalla olen keksinyt tekosyitä kaikille teoilleni ja toimilleni. Olen keksinyt tekosyitä sille miksi teen tai miksi en tee jotain, ja tiedän että se on väärin. Ongelmana onkin siis se, että tällainen elämä on liian helppoa.