ja kumpikaan meistä
ei tee elettäkään sen pyyhkimiseksi
olemme jo ohittaneet sen vaiheen
minulla ei ole siihen enää lupaa
ja sinä et enää jaksa
me menimme rikki
oikeastaan se tapahtui jo kuukausia sitten
mutta olimme liian kiireisiä sitä huomaamaan
nyt me katsomme toisiamme
ja vaikka olemmekin yhdessä
olemme yksinäisempiä kuin se kyynel poskellasi
se on nyt pysynyt poskipäälläsi jo minuutteja
se ei etene
julma vitsi
herkässä tilanteessa
ja kerrankin minä vaikenen
vaikka se tekeekin kipeää
minä olen turta
Tällä kertaa runon ajatuksiin on vaikuttanut eniten musiikki jota olen kuunnellut sitä työstäessäni. Mitään varsinaista asia sisältöä en mielestäni kappaleista ole ottanut, mutta tunnelma kappaleissa ja runossa on samankaltainen. En jaksa tähän nyt enää tarinoida muuta, koska en oikein keksi mitä tarinoida, joten tässäpä tämä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti