tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kadonnut kevät

Yhdellä yskäisyllä
ja kahdella karjahduksella
ja juuri kun olet heikoimmillasi
pullat loppuvat

Viimeinen niistä viedään nenäsi edestä
ja sinä jäät ruikuttamaan
sinulla on nälkä

Lopulta sinä heräät
ja pyydät anteeksi
pyydät anteeksi kaikkea
mutta et kaikilta
sinä et ole ainut joka on tehnyt väärin
sinä et saanut pullaa
ja ulkona sataa lunta

taas

Kevät on taas väistynyt talven tieltä
se ei uskalla alkaa
ei ennenkuin talvi antaa sille luvan
se odottaa kiltisti
vaikka tietää oman aikansa jäävän lyhyeksi
se ei halua loukata kesää

Pullat on loppu
ja vielä ei ole mansikoiden aika
minä kävelen kuuhun
ja sinä vannot
ettet enää ikinä leivo pullaa.

Olen ollut muutaman päivän ajan kipeänä, joten en ole jaksanut oikein tehdä mitään. Ja vaikka olisinkin yrittänyt tehdä jotain, on minun pitänyt luovuttaa aika pian, sillä kaikki tuntuu jotenkin liian sekavalta, enkä oikein jaksa ajatella. Parin viikon päästä olisi edessä seuraava tentti ja taas kerran tavoitteena on päästä läpi, lukeminen nimittäin taitaa jäädä vähän liian vähälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti