ja kaikki niin kauniita ja suuria
ja minä niin pieni ja kömpelö
En usko siihen mitä minulle kerrotaan
paitsi silloin kun se loukkaa
olen vahva ja kestän mitä vaan
Paitsi tänään
ja huomenna
vaikka tänään onkin eilisen huominen
ja huomisen eilinen onkin tänään
Siitä huolimatta minut romutettiin
suojani hakattiin palasiksi
ja sen teki joku jota olin katsonut ylöspäin
uskoin ystävälliseksi
kiltiksi
ja välittäväksi
Tänään
eli toissapäivän ylihuomenna
minä olin heikoimmillani
ja minut olisi voinut rikkoa
En kuitenkaan ole heikko
vaan kestän mitä vaan
eilisen huomen on tänään
ja minä olen yksin
tuhansien muiden ympäröimänä
ja kaikkien kanssa
ja silti olen kuin pisara verta lumihangessa
Huomenna tämä päivä on eilinen
ja minä odotan keskellä lumihankea
että jostain ilmestyisi toinen veripisara
Luulin jo että olisin tottunut tuntemattomien ihmisten taholta tulevaan vittuiluun ja huuteluun, sillä jokainenhan sellaiseen joskus törmää. Totuus on kuitenkin se että eilen luulin olevani tuolta vittuilulta turvassa ystävieni keskellä, mutta kas kummaa en ollutkaan. Tiedän kyseisen henkilön nimeltä, mutta varsinaisesti emme ole hänen kanssaan ikinä tutustuneet, pointtina kuitenkin että olin kuvitellut hänet sellaiseksi ihmiseksi joka ei noin vain tulisi vittuilemaan tuntemattomille... Yleensä en vittuilusta juurikaan välitä, mutta nyt kun en osannut siihen varautua yhtään se osui aika pahasti, meni ns. fiilis illasta ainakin joksikin aikaa, kunnes sitten taas unohdin tapahtuneen. Ajattelin silloin kuitenkin niin, että onneksi huomenna on eilisen ylihuomen eli toisin sanoen uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti