sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Valheita ja viivoille astumisia

Rehellisyys maan perii sanotaan,
silti kukaan ei kiellä
etteikö valkoinen valhe voisi tehdä ihmeitä

totuus on tavoiteltava arvo,
jota kaikki peräänkuuluttavat
on kummallista miten helposti siitä poiketaan

Ei tarvitse suostutella
jokainen tietää sen
sillä niinhän se on

Valhe on vettä sakeampaa

Ja sillä on lyhyet jäljet
tai niin minulle on ainakin kerrottu

itsehän otan pitkiä askeleita

enkä ikinä astu viivoille...



Joskus tulee mietittyä hyvinkin paljon sitä, että kumpi on suurempi rikos? Totuuden kertominen, vai sen salaaminen? Joskus totuus voi satuttaa, mutta entä jos itse kuitenkin uskon totuuden olevan parempi vaihtoehto? Toki asiat ovat useimmiten niin, että vaikka luulekin tietävänsä mitä toinen ajattelee, tajuaa myöhemmin olleensa täysin metsässä asian suhteen. Olisi hyvä jos ihmiset oppisivat päästämään irti tietyistä asioista. Asioista, joita he tavoittelevat, vaikka tietävät jo ettei se ole mahdollista. Moni ei hahmota itse tätä tietämystä, vaan he haluavat pitää yllä pientä kuplaansa... Lopulta kupla kuitenkin puhkeaa, sillä sisimmissään kaikki ovat aina tienneet jos jokin unelma tai haave tai tavoiteltu päämäärä on toteutumisen kannalta mahdoton.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti