Fysiikan lait

Mitä jos en uskoisikaan fysiikan lakeihin
lentäisin vain taivaalla ilman siipiä

uskoisitko minua jos sanoisin että kuu on sinun
vai onko se sittenkin minun?

Jos joutsenlampea ei ole 
koteloituvatko perhoset?
jos sinä ja minä emme syntyneet toisillemme

olenko minä
silloin vailla merkitystä.

jos kuitenkin matkustaisimme linnunradan halki ja poikki
voisimmeko silloin luottaa niihin lakeihin
jotka jo kumosimme
vaikka emme olleetkaan vielä edes olemassa
vai voisimmeko me vain tehdä sen

jos elämä olisi shottilasi
voisiko sen siltikin kumota kerralla
jos emme ole sitä
mikä on tarkoituksemme
vaivunko transsiin, jos sinä et
voisitko sinä olla minun
jos tietäisit minut
ja jos en voisi olla sinun 
niin voisitko silloin selittää
mitä en ole tehnyt väärin
 ja miksi siltikin näin kävi

minä olen yrittänyt, mutta en enää muista 
niin kuin en ikinä
 sillä olen kulkenut liian pitkälle

jos minusta ei tullutkaan sitä mitä sinä halusit
tai jos en koskaan ollutkaan sitä
mitäs sitten?


Niin kysyin sinulta kysymyksen, etkö huomannut
vai oletko liian kiireinen keskittymään siihen mitä ei edes ole
vai olenko minä unohtanut sen mitä joskus olin
se pieni poika joka itkiessään anoi anteeksiantoa
siitä koskaan maksamatta...

olenko siis oikeutettu sitä saamaan
vai onko se väärin
jos en olekaan aina oikeassa

voinko minäkin tehdä virheitä?

entä jos sinä oletkin minun virheeni?
minkä minä menetin, sitä ei koskaan saa takaisin
mutta mitä minusta tulee
se on vielä käsissäni

ehkä
kai?...
eikö??

miksi sinä et voi olla se vastaus
sillä minusta ei enää ole siihen

minä itkin taas viime yönä
itkin itseäni
sinun asemassasi

miksi et voi olla elämäni käsikirjoittaja
koska silloin voisin kyseenalaistaa sinut

mutta ei

olen pelännyt itseäni liian kauan
uskonut itseeni väärissä paikoissa
pelkäsin ennen

pelkään nyt paljon enemmän
jos teen väärin
kaikki on mennyttä
ja tässä tarinassa ei ole checkpointtia
ei pistettä johon voisi palata takaisin
ei tulevaisuutta eikä mennyttä 
ei edes jäsennystä

kirjoittaja unohti myös pisteet
ja pilkut

hän on huono kirjailija
koska hän vain kirjoittaa mitä mieleen tulee
koska hänen on pakko 
hän on vain pieni ihminen jonka pitää purkaa ajatuksensa joskus

sitä sinä siis todistat 
tahtomattasi ja ilman että sinulle annettiin vaihtoehtoja
ilman että sinä edes tiedät tästä
sillä kirjailija ei tunne itseään
hän on hakenut itseään liian kauan
ja tulee hakemaan jatkossakin
hän ei osaa heittäytyä
hän miettii asiat aina etukäteen
sillä hän pelkää
satuttavansa
pahasti
nyt
ja tulevaisuudessa

oletko siis valmis etenemään



hyppy tyhjyyteen


en voi luvata ottavani sinua vastaan

mutta minä yritän

Tämä ei ole millään tapaa oikein
mutta se kyllä paranee tästä
jos vain löytäisin oikeat kirjaimet
tai niiden merkityksen
vai onko sillä vittuakaan väliä?


Muistuttaisin sinua tässä välissä siitä kirjoittajasta
hän ei ole alansa huippu
hän on vasta amatööri
eikä hän tiedä mihin tämä johtaa

se minä olen
epävarma
tarkoitusta hakeva idiootti
ainakin aika-ajoin

oletko valmis siihen?

oletko miettinyt kaiken loppuun
sillä jos olet
se on vastauksesi
ja jos et ole
ei kannata
sillä minä olen mitä olen
ja vaikka olenkin osittain keskeneräinen
minua ei silti voi muokata enää kuin paikka paikoin
en voi muuttua enää loputtomiin
mutta minussa voi tehdä muutoksia
pieniä
vivahteita
jos vain jaksaa uskoa



Mutta voisitko siis tehdä sen
hypätä
ilman mitään vakuuksia siitä
että varjo toimii?



ai niin
unohdin varmaan kertoa sinulle

minä olen se kirjoittaja.


Tiedän, aika massiivinen päivitys eikö? Tämä alkaa jo muodostua aikamoiseksi kliseeksi, mutta kirjoitan siis runojani hyvin paljon niin sanottua ajatuksenvirta tekniikkaa hyödyntämällä. Tällä tarkoitan siis sitä, että kirjoitan sen mitä päähäni milloinkin tulee. Tämä runo on helposti pisin mitä olen ikinä kirjoittanut ja ehkä myös rehellisin. Tunnisteissa lukee kyllä arkistojen aarteita, mutta taustalla vaikuttaneet ajatuksia ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa menneisyydestä. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on aika sekava, mutta se kuvastaa silti hyvin kirjoittamisen aikaisia ajatuksiani; mielessäni oli tuhat ja yksi asiaa, eikä mikään niistä tuntunut edes johtavan mihinkään, mutta kaipa niistäkin ajatuksista on jotain hyötyä ollut. Ainakin toivon niin.