"Elämme hämmentäviä aikoja". Tuo sanonta olisi hyvinkin voinut olla mottoni tämän runon kirjoittamisen aikaan. Tämäkin ajoittuu vuodelle 2009 ja kuvastaa osaltaan sitä ajatusten epäjohdonmukaisuutta, jota silloin koin. Tämä on tavallaan ehkä kaikista abstraktein runo jonka olen kirjoittanut, siinä esitetään lähinnä keskenään irrallisia ajatuksia, jotka kuitenkin olen parhaani mukaan yrittänyt kietoa yhteen. Toivottavasti tämä herättää lukijassaan tietynlaista ihmetystä ja saa hänet ajattelemaan.
Lintu joka koteloituu
ei tiedä paremmasta
eksyttää minut
matkalla kohti Helsinkiä
se luulee löytävänsä jotain
mitä tietää ettei ole
mutta se ei välitä
sillä sen siivet ovat harmaat
ja sen silmissä näkyy sulka
sen vihreät jalat ovat saaneet sen sekaisin
ja se ei enää muista kuinka sukeltaa
se ei muista kuinka muuttua toukaksi
sillä eihän se koskaan sitä osannutkaan
mutta pieni lintu ei tiedä sitä
se ei välitä muusta
se eksytti minut
ja sen hän tulee aina muistamaan
jätti minut sinne
keskelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti