Epäonnistumisen maku
niin makea
ja silti niin karvas
kestänkö minä sen?
Olen uskonut olevani vahva
mutta sitä ei ole todistettu
sitä ei ole kyseenalaistettu
paitsi nyt
ja se sattuu...
tai ainakin luulen niin.
en ole varma mitä kipu on
sillä siitä on jo liian pitkä aika
kun sen viimeksi koin
olen tottunut tähän elämään
ja sen suloiseen henkäisyyn
henkäisyyn joka vietteli minut
valehteli minulle päin naamaa
uskotteli minulle toista
ja nauroi päin kasvojani
mutta se ei tunne minua
ei tiedä kuka minä olen
ei tiedä mihin minä pystyn
ainakaan vielä
se parhaiten nauraa...
Välillä oma jaksaminen on koetuksella ja sitä huomaa miettivänsä; selviänkö minä? Joutuu punnitsemaan ja arvioimaan omaa jaksamistaan ja kykyä selviytyä tilanteista. Täytyy miettiä onko tarpeeksi vahva läpikäydäkseen asian läpi yksin, vai tarvitseeko sen läpikäymiseen tukea.. Tänään luotin siihen, että selviän ilman muiden tukea. Saa nähdä kuinka kauas jalkani kantavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti