Tähtien loisteessa
kuutamon alla
istuu lintunen taivasalla
Lauloi jo laulunsa
itki jo itkunsa
kuuluu kaikille huutonsa
Jos en kaipaakaan mitään muuta
en koe ikävää en kaipuuta
kulkisitko rinnallain
kohti taivasta rauhallisna ain
Uuden vuoden myötä
saan alun uuden
kohti taivaista tietä
kutsun viimein jo kuulen
Olen jo valmis
saavutin kaiken
matkustin ja kuljin
ja paljon koinkin
Yksi on vielä jota jäämään kaipaan
paluuta vanhaan helppoon aikaan
tähtien loiste ja kasvot kuun
kohtaanko täällä vielä jonkun muun
Jos kulkisin vielä ja etsisin polun
saapuuko silloin kulkijat tarun
ne kaikki ja puolet ja silti ei kukaan
ottaisivatko he minut mukaan
Tähtien loisteessa
kuutamon alla
istui lintunen taivasalla
Ei istu enää vaan lentää tuolla
kultaisten porttien toisella puolla
ei koe kaipuuta ei ikävää lain
voi siellä hän lentää onnellisna ain
Kaikki on loppu ja siltikään ei
kuka jo kaiken aikani vei
nyt olen täällä ja tänne jään
en tarvitse kämmentä päälle pään
Tähtien loisteessa
kuutamon alla
pakenee lintunen taivasalla
Kaikki on väärin tahdo en tätä
lopu ei vielä tarinamme tämä
lentää lintunen katuu jo kaikkea
loppu on lähellä, pako on vaikea
Istu en yksin, elämäni on hyvä
on sieluni kaipuu jo liian syvä
saavutin kaiken ja silti en mitään
porteista noista en vielä mene sisään
Tähtein loisteessa
kuutamon alla
elossa on lintunen vaik' taivasalla
Sain tänä vuonna joululahjaksi J.R.R. Tolkienin kirjoittaman "Hobitti - sinne ja takaisin" kirjan ja luin sen toissailtana loppuun asti. Sen seurauksena päätinkin kokeilla tällaista "kertoma" runoutta vuoden viimeisen päivän kunniaksi... Samalla saan myös täyteen joulukuun tavoitteeni, joka siis oli kaksikymmentä blogipäivitystä. Runossa on todennäköisesti huomattavissa suuria vaikutuksia Tolkienin runoista, mutta toivottavasti en siltikään ole sortunut "plagiointiin", se ei ole missään tapauksessa ollut tarkoitukseni. Onnellista ja turvallista uutta vuotta kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti