Tyhjän sydämen joulu

Hiutale tanssii tuulessa
ja matkallani alas
yritän nähdä siitä edes vilauksen
muut sanovat ettei sitä edes ole olemassa
pelkkä legenda
satu
harha

Mutta silti minä uskon
sen on pakko olla totta
toivottavasti minä vain nyt näkisin sen

Aloitan matkani
en osaa päättää minne suuntaan katson
pyörin villisti ympäri ja ympäri
en ole vieläkään nähnyt sitä
ja sitten

tip

olen taas muiden joukossa alhaalla
kukaan ei voi enää huomata minua
ainut asia mikä minut pitää hengissä
on toivo

Ehkä ensi jouluna sitten...

Kiukkuinen

Odota vielä hetki

se tapahtuu pian

sortuminen

murtuminen

ja toivottavasti

ymmärrän

olo on niin kummallinen

jokin on niin kuin ennen

pielessä

ja häiritsevä

olen aidosti kevään lapsi

sillä syksy

se pilaa aina kaiken

katson kieroon

enkä näe muuta kuin kaiken

mikään

ei

jää

sokealta

näkemättä

joskus siinä vain käy niin

että jokapäiväinen leipä on homeessa

margariini on loppu

ja juustoa on liikaa

silloin tekisi mieli mennä ulos ja huutaa

ja laulaa

ja tanssia

saisin varmaan ilmaisen kyydin jonnekin

ja kaikki tämä siksi

että minulla on tunne

uskon siihen

minulla on annettavaa

ja paljon

mutta minulla ei ole välineitä

sen kaiken jakamiseen

ja antamiseen

ja siksi

minulla on huono omatunto

siitä

että en tee asioita joihin olen kykenevä

vaan katson vierestä

kun niitä ei tehdä

ja sitten olen kiukkuinen

ehkä ilman syytä

ja ehkä ihan syystäkin

mutta kenelle?

Nyt on taas semmoinen ärsyttävä olotila päällä, kun tuntuu juurikin siltä mistä ylle jo kirjoitin. Pitäisi tehdä kaikkea, mutta en tee mitään. Samalla minulla on sellainen olo, että vatsassani on vain pallo pahaa mieltä, jonka haluaisin vain oksentaa ulos, heivata mäkeen ja kaahata pois paikalta. En vielä tiedä mistä se paha mieli on peräisin, mutta ehkä olen huomenna viisaampi..

Valitsisin toisin

Pakkanen kuohuu kasvoilleni
hymyilen
näytän onnelliselta
ja yritän taas unohtaa sen että olen yksin

En halua valittaa
ja vihaan sitä
sitä valittamista
ja sitä etten ole tyytyväinen
pahinta on
etten voi enää turvautua siihen tekosyyhyn
en kelpaa kenellekkään

olisin kelvannut
mutta sorruin olemaan nirso
joku muu voisi sanoa
että olen nirso

mutta minä
sanon olevani hukassa
henkisesti
fyysisesti
niin maan päällä
kun alamaissakin

se mitä minä haen
on jotain
mitä en ole tavoittanut
en oikeasti
olen saanut vain halpaa korviketta
en aitoa vasemman vastakohtaa
en mitään

olen yksin

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta koska tämä blogi ei ole valokuvia täynnä, joudun selittämään.. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, me olemme tunteellisia olentoja ja kaipaamme läheisyyttä ja sitä vasemman vastakohtaa. On tietysti asioita, jotka vaikeuttavat sen löytymistä ja niin edelleen. Oma valinta joidenkin mukaan, mutta voi luoja... Oliskin. Pää pystyssä voin sanoa sen, että jos kyseessä olisi oma valinta, niin valitsisin toisin.

Juhlamokka

Taistelua oman itsensä kanssa
kaikkea ei voi tietää
kaikkea ei voi osata
ja kaikessa ei voi olla hyvä

vaikka haluaakin olla paras

mikä siinä on
en osaa tuota
enkä tätä
enkö edes sitä
 haluaisin näyttää maailmalle että pärjään
ja että selviän
että menestyn
olen
ja hengitän
vahvasti
tunteella ja taidolla
niinku se juhlamokka

ja niin ehkä teenkin

mutta minä en vain suostu sitä näkemään
olen liian sokea
en osaa hyväksyä sitä
mitä minä olen
ja sitä
että minun ei tarvitse olla heti kaikkea sitä
miksi haluan tulla

Joskus sitä odottaa itseltään enemmän kuin mihin on kykenevä, odottaa pystyvänsä hoitamaan asioita, joiden hoitamiseen ei ole tietoja eikä taitoja. Tajuaa tämän myös itse, mutta on silti sitten niin helvetin pettynyt omaan itseensä kun ei osaakaan tehdä sitä yhtä asiaa, jota ei ole edes koskaan nähnyt tehtävän... Typerää..

Eteisessä on kello

Hienoa hiekkaa silmäkulmassa

ja kun sitä hieroo

niin se tuntuu pistävältä

ja ikävältä

mutta se maistuu uudelta ajalta

vaiheelta

kodilta

keittössä tuoksuu ruoka

ja mikään ei ole palanut pohjaan

vielä

vaikka mikron seinät onkin pesty jo pariin otteeseen

katosta puuttu lamppu

ja eteisessä on kello

kaapissa on vaatteita

muttei liikaa

vain muutama

ja sukkia en edes mukaan ottanut

ja samalla kun opettelen omaa elämää

niin minä opettelen uusia tapoja

urheilen

ja syön hedelmiä

hullua ja omituista

rikon rajoja

ja sitten yritän epätoivoisesti korjata niitä

hätiköin

ja kiirehdin

vaikka minulla ei ole kiirettä

ja minua pelottaa

pelkään että tämä kaikki kostautuu

jossain vaiheessa ei olekaan enää niin kivaa

vaan oikeastaan alkaa pelottaa

ahdistaa

itkettää

ja paljon

koska kaikkea mitä on

ei pitäisikään olla

koska kaikkeen ei aina ole aikaa

ja aika on rahaa

Niin paljon kaikkea ja eritoten intoa! Osittain tuntuu myös siltä että kaikki menee melkein liiankin hyvin, saa nähä mitä sitä sitten nurkan takaa löytyy...

Huomenna

yhdessä hetkessä
kasvoin jo paljon
ja silti
olen hämmentynyt
kummallinen
ja vinolla tavalla kiero

Ja samalla kun pyllistän toiselle
niin jollekin muulle olen juuri kumartanut
samalla kun haava tekee haukun
minä itken niinkuin huomista ei olisi

Sillä sitä ei olekaan
ainakaan samanlaisena
koskaan se ei enää tunnu samalta
huomenna voin jo sanoa
että kotiin kuljetaan uusia polkuja

ja mitä polun päässä on vastassa
no siellä on tietysti ovia
monen monta
ja kaikki vievät jonnekin
ja moni tuo vielä takaisinkin

ja minä istun aulassa
ja mietin
minkä
oven 
suljen?

Huomenna se sitten oikeasti tapahtuu, muutan pois kotoa silleen ihan oikeesti. En vain vuodeksi niinkuin viime vuonna, vaan ihan oikeesti. Opiskelemaan. Olemaan aikuinen. Se on kummallista ja tuntuu myös ristiriitaiselta, osa minusta ei haluaisi vieläkään olla näin iso poika ja osa minusta taas on sitä mieltä, että olen todellakin valmis tähän. Saa nähdä kuinka käy.

Kasvaa niinkuin kuusi

Joskus kerran
taivaan alla
mutkassa pienen puron

Vielä kerran
tahtoisin sulle
kertoa pienen runon

Jossa kerron ikävästä
kaipuusta ja kohtalosta
ja kaikista niistä hulluista ajatuksista
joita mielessäni punon

Niissä olet taivaan tähti
jota varten katseeni kohotan
mutta silti samalla
sinua ohjaan ja opetan

sinusta tulee jotain suurta
jotain josta kuulen
ja sammalla vain hiljaa mietin
et muista mua mä luulen

unohdunko mielestäsi
olenko vain muisto
kadonnut vai kadotettu
niinkuin puuton puisto

Lehdissä on väri syksyn
meillä vaihe uusi
kohtalo on arvaamaton
se kasvaa niinkuin kuusi

Se sykkii sittenkin! Taas vaihteeksi kirjoittaminen on ollut työlästä, mutta pitkästä aikaa runo tuntui kirjoittavan itse itsensä. Bloggerissa minulla on jo melkein tusina luonnosta, joista ei välttämättä ikinä tule mitään, ne nimittäin vain katkesivat kesken kaiken. Voi kuitenkin olla että palaan niihin vielä myöhemmin ;)

Kylmän maan mustikoita

Tippuu
jalkojeni alta kylmä maa
enkä edes uskalla aivastaa
sillä pelkään että sinä silloin minut unohdat
vaatehuoneen nurkissa
pyörii yksi pieni poika
ja odottaa aikaansa

ota minut vastaan
sillä minä haluan kelvata
ja riittää
ennen kaikkea
levätä

ja kun kävelen metsässä
sateen keskellä
mietin sinua
ja kaikkea sitä...

Kas mustikoita!

maistuivat unohdukselta
ja lohduttavalta
eri aikaan
ja kuitenkin niin täyteläisesti

Muutto. Työt. Muutto. Työt. Opiskelun alku. Muutto. Työt. Tässä on esitelty pitkälti koko ajatuksen juoksuni viime aikoina. Olen ollut niin stressaantunut kaikesta tästä, että sekoitan jo omat painajaisuneni ja todellisuuden. Näen unta töistä, opiskelun alusta ja muutosta, enkä enää tiedä mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet ja mitkä eivät... Lohduttautua voi toki sillä, että töitä on jäljellä enää 10 päivää!

Kokemusta on

Voimaton

tämän taivaan alla

ja vielä alempana

maassa

ja sen syövereissä

Yritän kyllä

mutta en pysty tekemään ihmeitä

ja vihaan itseäni

ja talvea

sillä nyt on kylmä

vaikka on kesä

kuinka kauan vielä?

montako vuotta? 

montako päivää?

entä jos en jaksa?

jos en voi?

vihreä tuuli leikkii paidan helmassasi

samalla kun minä katson sinua peilistä

en tunnista itseäni

en jaksa tunnistaa enää ketään

minua väsyttää

ja silti minun pitäisi riittää kaikille

Kun on yrittänyt riittää kaikille liian kauan

kadottaa lopulta itsensä

kokemusta on.

En taas tiedä mitä haluan ja mitä minun pitäisi tehdä. Minua jo harmittaa sekin, että blogini antaa minusta todennäköisesti hyvin synkän kuvan, vaikka oikeasti en ole niin synkkä. Jostakin syystä vain tämä lokakuinen heinäkuu on saanut mieleni maahan, eikä sitä ainakaan auta se että olen todella uupunut. En oikein jaksaisi kiinnostua mistään ja työpäivätkin menevät ohitse ilman että oikein mitään jää mieleen. Onneksi tämän viikon jälkeen on töitä enää kolme viikkoa ja sitten viikon loma ennen koulun alkua.

Ja loppuja en uskalla ääneen sanoa

Sanomatta jääneet

miljoona asiaa

puolet olen unohtanut

ja loppuja

en uskalla ääneen sanoa

Minä pelkään menettäväni sinut

sillä minä en ole sinulle se ainoa

ja vaikka en olekaan pahoillani

niin pyydän silti anteeksi

en vain jaksa enää olla

ilmainen

kaikille

Miksi kaikki tapahtuu samaan aikaan

odottamatta

lupaa kysymättä

katveessa pensaan

ja lehdissä puun

Minua väsyttää

ja on niin paljon kaikkea

mitä en ole tehnyt

vakuutukset

sähkösopimukset

muuttolaatikot

ja vielä ne muutama asia

joita en muista

Ja samaan aikaan

haluaisin taas vain puhua sinulle

ja tunnen siitä huonoa omatuntoa

koska en jaksa

Yritän taas huomenna

mutta en lupaa mitään

minulla olisi miljoona asiaa

joista haluaisin puhua

puolia en muista

ja loppuja en uskalla ääneen sanoa

Tämä viikko on ollut kiireistä. Liian kiireistä. Olin viikonloppuna ilosaarirokissa, ja lähdin sunnuntaina pmmp:n keikan jälkeen autolla Joensuusta. Pääsin nukkumaan puoli kolmelta ja herätyskello soi jo kuudelta ja lähdin töihin. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen menin suoraan kaverini luo, sillä koin hänen tarvitsevan minua enemmän kuin mitä olisin itse itseäni tarvinnut. Tiistaina sitten juoksin töistä suoraan Joensuuhun hakemaan uuden asunnon avaimia ja keskiviikkona taas heti töiden jälkeen keikalle Nurmekseen. Tänään olenkin sitten ollut niin väsynyt, että nukuin töissä 15 minuutin kahvitauosta 10 minuuttia ja kotiin päästyäni nukuin ulkona kiikussa melkein tunnin, koska meneillään olevan remontin takia en voinut mennä vielä sisälle. Nyt sitten pitäisikin mennä nukkumaan, mutta jostakin syystä minulla on sellainen olo, etten uskalla.

angst

Vajaa
ja olen kesken
minulta puuttuu kaikki
kliseet
rakkaus ja se oikea

mutta minulla on kaikki
ja silti ei mitään
mitä osaisin arvostaa
ja silti
minä uskon jumalaan
ja isään kaikki valtiaseen
ja hänen poikaansa

Mutta miksi sen pitää istua sillä oikealla puolella?

Tiedän ettei sitä saa sanoa ääneen
mutta nyt en välitä 
minä en taas jaksa
taas
angst

Ulkona minua odottaa kaunis maailma
mutta en mene sinne
koska sinä olet liian kaukana
ja minun maailmani on tyhjä

Ja soitan sinulle
en siksi että minulla olisi asiaa
haluan kuulla äänesi
haluan puhua sinulle
vaikka minulla ei ole kerrottavaa
haluan kuunnella sinua
vaikka en kuuntele mitä sanot
ja haluan joskus sanoa sinulle
minä rakastan sinua
ja haluan
että vastaat minulle
niin minäkin sinua

Vaikka sitä ei voi sanoa ääneen
mutta nyt en välitä
koska silloin minä jaksan
taas
ehkä

Asioita tapahtuu liikaa, en nimittäin pysy enää kärryillä ja kaikista parastahan tässä on se, että kärryjä ei ole käytetty enää vuosikymmeniin. Olen ollut viime aikoina niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä työpäivien jälkeen mitään, ja minusta tuntuu että en saa mitään aikaiseksi vaikka yritänkin. Kaikki on oikeasti hyvin, minulla on ystäviä, opiskelupaikka, asuntokin on jo aika varmalla pohjalla ja lisäksi minulla on kesätyöpaikka koko kesäksi. Ongelma on se, etten jaksa olla onnellinen kaikesta tästä.

Maailma

Tarina siitä

kuinka kukaan 

ei saa olla onnellinen

Hetken kaikki on hyvin

ja sitten ei enää onnistu

pää lyö tyhjää

ja lauseet jäävät kesken

stiten tluveat kirotusvireet

ja pitse ,

Läps

Joku löi minua

ja minulla kestää hetken

ennenkuin ymmärrän mistä on kyse

löin itseäni

Vai löinkö?

Viime viikon torstaina sain kotiin sen kauan kaivatun kirjeen, pääsin opiskelemaan joensuuhun luokanopettajaksi! Lisäksi myös muutama kaverini sai tänä keväänä sellaisen opiskelupaikan, johon he todella halusivat. Olin onnellinen sekä itseni, että muiden puolesta, mutta valitettavasti se tuntuu olevan kirjoittamaton sääntö, että se onnellisuus ei saa ikinä jatkua liian kauaa, sillä jo seuraavana aamuna kuulin suru-uutisia. 62-vuotais setäni oli edellisenä iltana aloittanut matkansa ajasta ikuisuuteen... Lepää rauhassa.

Kiero mies

Hiljaisuus koskee korviin
siksi pyrinkin aina olemaan äänessä
siinä on jotain lohduttavaa
silloin voi vain unohtaa
ei tarvitse muistaa mitään
eikä tuntea ketään

ja taas
minä odotan
odotan huomista
jotta voisin odottaa sitä uudestaan
päivä kerrallaan ja silleen
sillä ylihuomiset sun muut on yliarvostettuja

minulla on tämä päivä
ja eilinen
ja huomisessa olen kovasti kiinni
sinä et ehkä anna minulle anteeksi
ja minä otan riskin
vaikka tiedän olevani huono uhkapeleissä

Muistan sinut silti
ja toivon että sinäkin muistat minut
sillä jos taiteilijalle antaisi vapaat kädet
muotokuvani näyttäisi komealta
eikä siinä esillä oleva mies olisi yhtään kiero

Yliopistolta pitäisi tulla tällä viikolla tieto opiskelijavalinnoista. Se voi tapahtua jo huomenna, tai sitten torstaina. Sinänsä ihan sama, jännittää silti.

Tilaisuus

Tämä

on tilaisuus

valinta

vaihtoehto

Käytänkö sen?

vai heitänkö pois
siinäpä vasta kysymys

tähän mennessä
en ole tehnyt kumpaakaan
vaikka olemmekin menneet vaikka kuinka

kaksi maailmaa törmäävät
hellästi
ja kauniisti
toisen maailma
vaan on toista kaukaisempi
ja puhtaampi
viattomampi

ja minun maailmani
on täynnä virheitä
pieniä sellaisia
mutta silti

olen ihana
mutta se ei riitä

en mene läpi katsastuksesta
liian monta pientä vikaa
ei ehkä mitään suurta
mutta läpi ei vain voi päästää

Tiedän. Taukoa on tullut pidettyä ehkä liiaksikin, mutta totuus on se, että sekä työt että tämän viikon torstaina loppuneet pääsykokeet ovat vieneet aikaani niin paljon, etten ole oikeasti ehtinyt päivittämään blogia. Olen nimittäin blogistina sellainen, että tarvitsen oikeasti kunnolla aikaa päivitystä varten, sillä en useinkaan jaksa ajatella tarpeeksi paljon väsyneenä tai uupuneena. Nyt kun pääsykokeet ovat kuitenkin ohitse niin voisin ainakin yrittää päivittää blogia vähän ahkerammin...

Täällä

Minä
täällä
yksin
niinkuin kaikki muutkin

Hämmentynyt
sekava
omituinen
ja kaipaava

Ja se mitä kaipaan
ei kuulu minulle
vielä

Ehkä joskus
viikon päästä
tai kahden
en tiedä

Tai sitten ei ikinä
mutta sekään ei haittaa
luulisin

Ihan pienet paineet päällä kun tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi. Viimeistään huomenna pitäisi palauttaa sähköpostilla ennakkotehtävä pääsykokeita varten, ja olen hädintuskin aloittanutkaan...

Tahto

En tiedä kuka olen
mitä haluan
ja milloin haluan
ja mikä osa minussa haluaa

minä menen nyt
sillä sinä et voi muuten tulla
hän saisi tietää

me lupasimme
ettemme unohda teitä
mutta he unohtivat jo meidät

Kaksi tahtoa
yhdessä ruumiissa
ja kumpikin tahtoo niin pirun lujaa
ja niiden välinen silta
on kärsivä hätää
sillä se vain haluaisi yhdistää nuo kaksi puolta
yhdeksi
yhtenäiseksi
tahdoksi
ja haluksi

Voisi kuvitella, että olen taas vaihteeksi aivan hukassa, mutta tällä kertaa runo ei liitykään omaan elämäntilanteeseeni. En oikein tiedä mistä aihe tuli, mutta jotenkin se vain läysi tiensä tänne luonoksiin, kirjoitan siis kaikki runojen luonnokset koneelle, sillä en ole mikään käsinkirjoittamisen fani. Tässä nyt kuitenkin uusi ja ehkä viimeinen toukokuun runo, aika menee liian nopeasti..

Ruusunkukkia

Tässä talossa
näissä huoneissa
ja näinä päivinä
minä
onnellinen

Ei sanoja
ei murheita
ei ruusunkukkia

on vain uusi alku
joka lopettaa kaiken muun
ja tuo tilalle ikävän

sillä täällä minä petyin
ja ihastuin
tunsin pelkoa
ja häpeää
ja iloa

täällä
minä olin elossa
ja täällä
minä olin riittävän paljon
mutta silti aivan liian vähän
ja kaiken tämän
saavutin olemalla liikaa

olen pahoillani kaikesta
vaikka uskonkin korvanneeni sen kaiken
ainakin tein parhaani
ja samalla
yllätyin itse

kaikista vaikeinta
oli kuitenkin vaikeneminen
ja itsensä vaientaminen
silloin
kun oli olemassa vain muita varten

Opistovuosi on melkein ohitse, huomenna on edessä enää todistusten jako ja lounas.. Sitten se on ohi. Aikuisten oikeesti.. Ja minä en halua.

Loppu

Talven haudassa

siellä se kytee

se viimeinen ilta
jota ei tullut
kaikki vain päättyi

kaikki vain katosivat

minä ja sinä
ja tietysti te
yhdessä kaikki
olimme me

matkaa teimme
ja samalla kasvoimme
muutuimme
opimme
ja menimme rikki

entä jos tätä ei olisi tapahtunut?

missä minä olisin nyt
mitä minulle kuuluisi
vai kuuluisiko mitään?

Kuulisinko kevään hiljaisen
ja sen kaihoisan kuiskutuksen?

Kaikki hyvä päättyy aikanaan
ja minua se harmittaa
sillä tätä matkaa teidän kanssanne
minä olisin voinut jatkaa 
maailman 
loppuun 
asti

ja siitäkin ohitse

minun tulee teitä ikävä
ja toivon
että tekin ikävöisitte minua
koska minua pelottaa

entä
jos...

Kiitos kaunis kaikille tästä lukuvuodesta! Meneillään ollut opiskeluvuosi Joutsenon opistolla on nyt päättymässä ja ainakin minun mieleni on aika haikea. Lähes kaikki ne ihmiset joiden kanssa olen eniten viettänyt aikaani täällä asuvat aika kaukana omasta kotipaikkakunnastani Lieksasta, joka siis sijaitsee pohjois-karjalassa. Mieli on siis haikea myös osittain siksi, että tiedän ettei tapaaminen tule olemaan kovin helppoa pitkän välimatkan vuoksi, mutta toivon kyllä tosissani, että se onnistuisi. Kiitos kuitenkin kaikille kuluneesta vuodesta ja hymyillään kun tavataan, ja toivottavasti hymyillään usein!

Polku

Polku
jota kuljet
oli oikea
joskus
ja jollekin muulle

Polku
jonka teet
on oikea
sinulle
ja vain sinulle

Joskus tulee kuljettua harhaan
ja tekisi mieli palata taaksepäin
mutta silloin on otettava suunta puista
ja jatkettava sillä uudella suunnalla

sinussa
hänessä
tai kenessäkään muussa
ei ole mitään vikaa
ja siltikin
omalla tavallaan
kaikki
meni väärin

Joskus polut risteävät
ja toisinaan 
ne saattavat myös sulautua toisiinsa
ne voivat silti erota
ja viedä eri suuntiin
sillä niillä
on erilaiset määränpäät
ja niiden tallaajilla
erilaiset tarinat

Viimepäivien aikana on tapahtunut aika monta odottamatonta tapahtumaa, jotka ovat vaikuttaneet minunkin elämääni epäsuoralla tavalla. Olen ihmisenä sellainen, että jos minulle tärkeät ihmiset tarvitsevat apua, olen valmis tekemään aikas paljon näiden ihmisten auttamiseksi. Teen sen siksi, että arvostan ystäviäni erittäin paljon ja kun puhun tärkeistä ihmisistä, niin myös tarkoitan tärkeitä ihmisiä. Ystävät eivät ole kierrätyskamaa ja siksi niistä pitää pitää kiinni. Tämä runo liittyy ajatuksena siihen, että elämä on täynnä erilaisia polkuja; mutta jokaisen meistä pitäisi tehdä oma polkunsa sen sijaan, että käyttäisimme valmiita, muiden ihmisten tallomia polkuja, jotka eivät ole meille oikeita.

Hän on se joka itkee

Mitä hän miettii
ja miksi se minua liikuttaa
olenko tosiaan näin utelias
olenko tullut vahaksi?

Miksi hän tuijottaa taas

mikä minussa kiinnostaa niin paljon

en jaksa enää odottaa

sanon hänelle sen suoraan

Hän kävelee kohti

ja hän on niin kaunis

mutta nyt minua pelottaa

hän ei näytä iloiselta

Häkeltynyt

mitähän minä tein

ensin hän oli niin iloinen

mutta nyt hän  on peloissaan

Pysähtyi

pakeneeko hän

entä jos kävelen vastaan

Voi ei

hän on tulossa kohti

mitä minä teen

entä jos pysähdyn vain tähän

odotan hetken hänen reaktiotaan

en tee itse mitään

entä jos kuihdun tähän janoon

ja kaipuuseen

koskettaako kohtalo koskaan

vaikuttaako valinnat valheisiin

muistaako minua milloinkaan

huomaako hän huomenna

pelko painaa päälläni

sanat sekoavat suussani

lintu laulunsa lopetti

ja taas 

minä juoksen pois paikalta

mutta tällä kertaa

hän on se joka itkee

Tällä kertaa päädyin leikkimään dialogimaisella rakenteella ja vaikka lopputulos ei välttämättä olekaan kaikkien mielestä runollinen, niin pidän siitä itse. On erittäin todennäköistä että päädyn leikittelemään tällä tyylillä myöhemmikin ja todennäköisesti alkusointujakin tullaan runoelmissani näkemään entistä enemmän. Voisin melkein jopa harkita ns. aakkosrunojen tekemistä, mutta mitään en lupaa... Ainakaan vielä!

Monenmonta ovea

Minä katson maahan

ja mietin mitä sanoa

kaikki on pian ohi

ja on vielä niin paljon sanottavaa

kaikki ei ole ystävällisesti sanottu

tai edes ajateltu

ja siksi minä haparoin

haparoin vaikka minun tekisi mieli huutaa

älä

päästä

irti

Se on jotain pientä

mutta silti jotain niin suurta

jotain minkä takia sinua kadehdin

jotain miksi haluaisin olla sinä

ja siltikään en

sillä minussa ei oikeastaan ole mitään vikaa

mutta muiden pitää vaan saada minut tajuamaan se

Mutta niin

pian kaikki on ohi

ja sinä et edes tiedä

sinä kysyt

mikä on pian ohi?

ja minä en tiedä kuinka vastaisin sinulle

sillä en halua sanoa sitä ääneen

ja silti tiedän sen

etten ole enää onnellinen

sillä se loppuu se hyvän olon tunne

se tunne

jonka olen täältä löytänyt

jota olen täällä vaalinut

ja joka nyt karkaa käsistäni

ja jonka takia minä nyt olen surullinen

vaikka en sitä haluakaan näyttää

sillä vaikka tämä ovi menee pian kiinni

niin valitettavasti kaikki ne muutkin pysyvät suljettuina

tai ainakin kaikki ne

jotka minä olen löytänyt

pitää vissiin jatkaa etsimistä.

Opistovuosi on pian takana ja uskon kaikkien olevan vähän surullisia. Omalla kohdallani olen täällä viettänyt elämäni onnellisinta aikaa ja sen loppuminen saa minut pelkäämään. Mitä jos en pääsekään minnekään kouluun? Mitä minä sitten teen? Vastauksena lienee jotakin, sillä vaikka en sitä vielä tiedäkään, niin aina löytyy jotain tekemistä. En vain vielä tiedä mitä ja toisaalta, en myöskään tiedä tarvitseeko minun edes keksiä mitään muuta tekemistä. Se jääköön nähtäväksi

Oleminen

Oleminen
niin helppoa
mutta joskus niin tärkeää
ja jokainen on luonnostaan siinä hyvä
vaikka jotkut pilaavat oman olemisensa
koska he yrittävät olla jotain muuta
minä olen
ja tänään olin tarpeeksi

Ja ei mikään muu
ole niin tärkeää kuin se
että on tärkeä
että on
ja se riittää
sillä antamalla muille
antaa lopulta itselleen enemmän

nauti
iloitse
mutta muista myös murehtia
ja pelätä
ja naura välillä
että voit taas itkeä
ja kun et ole itkenyt tarpeeksi
itke lisää
ja kun sinulle alkaa riittää
niin itkeä vielä
itke itkuja varastoon
jotta voit myöhemmin hyödyntää ne
sillä aina ei voi edes itkeä

Ja kun nouset
niin muista myös välillä kaatua
koska et voi nousta
ilman että käyt pohjalla
ja jotta voit käydä pohjalla
sinun täytyy ensin tietää olevasi
ja jos et tiedä
niin älä pelkää
koska joku kyllä tönii sinut lopulta kumoon
ja sitten voit nauraa
ja itkeä 
pelätä
ja rakastaa
sekä muistaa
ja luopua

ja jotta voit luopua
sinun on ensin unohdettava
ja jätettävä huomiotta.

Vähän aikaa sitten ystäväni tutustuttivat minut sivustoon nimeltä 8tracks, joka toimii vähän niin kuin radion periaatteella, mutta siellä haetaan valmiita soittolistoja valitsemalla ensin muutamia avainsanoja listojen löytämiseksi. Tänään löysin uuden soittolistan, joka on ollut soitossa jo useamman kerran. Lista kulkee nimellä "Home is where your Heart is" ja se onkin tunnelmallaan vaikuttanut tähän runoelmaan. Lisäksi runo on saanut vaikutteita tulevasta kesästä ja syvällisistä keskusteluista joista olen viime päivinä nauttinut. Toivottavasti kesä tulisi vähän nopeammin, minulla on ollut sitä ikävä!

Hiljaisuus

Hiljaisuus
puiden alla
kesäyönä
toukokuussa
ei lehtiä puussa

kauan sitten
kaunis mieli
juoksi pitkin talven teitä
polullesi ripotellen
pienen kevään
enkeleitä

ja hiljaisuus
on sukupuuton partaalla
sitä ei enää nää kovin usein
jos sitä on koskaan nähnytkään

kerran minä sen kuulin
mutta monesti se on minulta jäänyt kuulematta
ja nytkin kun se oli jo melkein täällä
niin minä täytän sen musiikilla
ja onnella

minä
onnellinen
nyt
mutten enää huomenna
sitten ehkä ylihuomenna saatan taas muistaa
tai sitten kesä

Vakava-koe on nyt käyty tekemässä ja toivon, että se osaltaan vähentäisi tätä stressiä mikä minulla on ollut. Se tosin jää nähtäväksi, mutta kaikki loppuu aikanaan. Ja se on varmaa se, koska isot pojat minulle sen kertoivat.

Harjanne

Sinä tanssit harjanteella

ja minä pelkään
ettet tipu

se olisi niin helppoa

ja kaunista

pisara ruusun terälehdellä

muistuttaa
sinusta

ensin kaikki on hyvin

ja sitten se putoaa

osuu pöydän pintaan

ja leviää ympäriinsä

mikä sen sai tippumaan?

minä en tehnyt mitään

mutta ehkä se onkin se ongelma

joka tapauksessa

sen kuului mennä niin

jossain vaiheessa

pisara haihtuu

ja taivaalta tippuuu tilalle toinen

mutta se tippuu jossain muualla

se ei osu pöytään

enkä minä ole sitä näkemässä

keskellä merta

ja latvoissa puun

syvällä maassa 

ja loisteessa kuun

Huomenna olis edessä vakava-koe, tällä hetkellä olen alkanut miettimään, että oliko sittenkään järkevää laskea lähes kaikki yliopistopuolen haut saman kokeen varaan...

Rauhoitu

Kiehuva kivi
vääryydellä väännetty
vatsassa poltteleva
minua ärsyttää

Ihana koiranpentu
vittu mitä paskaa
voi mikä pulu
tapa se läski

mikä minua vaivaa?

luomaton lehti
ja silti se on olemassa
ja minulle ei kerrota miksi
enkä minä edes halua tietää

nyt se on vihreä
huomenna se on punainen

sinä kysyt
onko nyt jo syksy
ja minä vastaan

pää kiinni ja kävele

mutta ongelmaksi muodostuu se
että sinun ei tarvitse
ja minun olisi pakko

ja se mikä muissa ärsyttää
kumpuaa siitä
mitä itse ei ole tekemässä
tai nimenomaan tekee

Tiistaina minulla on VAKAVAn pääsykoe Joensuussa, ja minun on viimeaikoina pitänyt pinnistellä itseni kanssa erityisen paljon, etten suuttuisi ympärilläni oleviin ihmisiin. He eivät ole mitenkään raivostuttavia, tai siis eihän kenestäkään voi aina pitää ihan sata-nolla asenteella, omasta mielestäni jokainen ihminen on joskus ärsyttävä. Olen kuitenkin nyt ollut niin stressaantunut, että ärsyynnyn tavallista helpommin, tiedostan kuitenkin tämän ärsyyntymisen itse ja ärsyynnyn siitä ärsyyntymisestäni... Tiedän, tässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta kyllä siinä pointti piilee.

Ymmärrän, että omalla ärsyyntymiselläni ei ole "tilastollisesti merkittäviä laadullisia perusteita" (vakava tulee kohta jo nenänpäästä ulos) ja siksi olenkin pyrkinyt poistumaan tilanteista joissa ärsyynnyn. Olen todennäköisesti aika rasittavakin näinä aikoina, mutta toivottavasti tämä stressiperäinen ärsyyntyminen helpottaisi kokeen jälkeen. Siihen asti, ympärilläni olevien ihmisten on vain yritettävä kestää minua, niin kuin minäkin yritän itseäni kestää.

Petetty

Luottamuksen leikki
liattu
tahrattu
menetetty

Pettänyt hän on kerran aiemmin
ja tänään se tapahtui taas
tuntemuksia ei sen kummemmin
turtana maata saan

leikki pieni viaton
rikkoo monta kehää
merkitys on tuntematon
miksei hän jo herää

Valhe vettä sakeampi
kieroa mieltä ruokkii
kumpi onkaan petetympi
kumman kyytiin noukkii

Minut on petetty
taas
ja uudestaan

Hän lupasi...


Tunnen oloni petetyksi, ja en siis tarkoita missään pienessä mittakaavassa, vaan jossain todella suuressa sellaisessa. Eipä tähän sitten oikeastaan mitään muuta.

Paskoja unia

Kiire

joka paikkaan

ja ei minnekään

teen vaikka mitä

ja silti en mitään

tämä on stressaavaa

kaikille meille

ja silti minua vituttaa

vituttaako vielä?

ei vituta

entä nyt?

vituttaa

ja sitten sen huomaa olleenkin vain unta

paskoja unia

minä haluan uudet

Olen tällä viikolla riidellyt unissani enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta osaltaan jatkuva stressi voi vaikuttaa tähän. Pääsykokeiden ja opiskelun luoma stressi elää nyt omaa kulta-aikaansa, mutta tiedän kyllä että tästä selvitään. En vain tiedä, että milloin ja miten.

Höpsö

kissan häntä
ja linnun silmä

minulla on huoneessani kukka
sillä ei ole silmiä
mutta nenä sillä on keskellä suuta

kämmen keskellä peukaloa
se on semmoinen
höpsö

ei siinä ole mitään järkeä
siis siinä että se on tuossa
se haluaa matkustella!

Mutta sen kohtalo on kurjin kaikista
sen juuret ovat maassa
mutta se maa ei ole maassa
vaan se maa
jossa ne juuret siis ovat
on ruukussa

ja siksi se ei matkustele
se on sellainen kukka
jonka ei kuulu sitä tehdä

höpsö

eivät kukat matkustele
niillä on liian jano

Ja tämä kuvastaa taas vaihteeksi sitä sekavuutta, jota on viimeaikoina ollut ilmassa aika runsaasti. Lisäksi on luvassa pieniä sadekuuroja ja muutama sokea. Kiitos ja näkemiin tältä illalta.

Mix it up

Sekaisin
mix it up
tala lite svenska
ja vaihda pian takaisin

minulla on kiire
och jag är
short on time
kaikki nivoutuu yhteen
and everything 
ser ut samanlaiselta

voi pajunkissa
ja koiranputki

Viime aikoina tekemistä on ollut niin paljon, että kaikki tuntuu menevän sekaisin ja päällekkäin ja allekkain ja rivittäin ja lomittain ja sitä on ihan liikaa! Toivottavasti tämä tekemisen määrä loppuu pian, muuten en ehkä selviä tästä keväästä.

Luomisen tuskaa

Kieleni on solmussa
jalkani eivät kanna
siipeni laitoin myyntiin
ja käteni ovat vanhat

minä olen jämähtänyt
paikoilleen kuin suohon
en enää etene
sieluni jäi tuohon

kuinka kauan tätä jatkuu
luomisen synkkää tuskaa
kaikki mitä kirjoitan
on ihan täyttä paskaa

jospa vielä joskus ehkä
koen luovan olon
tai sitten kirjoitan
vain runon nolon

Pyydän vielä anteeksi
tällaisen nyt tein
ehkä runosuoneni
hauta-arkkuun vein

Minulla ei ole säteillyt pitkään aikaan. Ongelmaksi alkaakin ehkä muodostua se, että yritän pakottaa itseni kirjoittamaan hyvän runon sen sijaan, että vain kirjoittaisin. Saa nähdä lievittääkö tämä tuska vai ei, mutta toivottavasti löydän vielä jostain innon kirjoittamiseen

Minun kuukauteni

Tuuli tanssii kuolevalla hangella

ja minä olen elossa

vahvemmin

ja heikommin kuin koskaan

Kuulen sen haistaessani ilmaa

ja haistan sen katsoessani veteen

näen sen kuunnellessani sinua

Sinä 

ja minä

ja ne liikennevalot

vihreä valo on vielä rikki

mutta jossakin vaiheessa

se korjataan

ja silloin

se alkaa

minun kuukauteni

suloinen huhtikuu

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin kevät. Itse lasken kevään alkavaksi kunnolla huhtikuussa, sillä useimmiten suurimmat muutokset tapahtuvat tässä kuussa. Kuten on ilmeistä, minulla on myös henkilökohtaiset syyni siihen, että pidän tästä kuukaudesta. Pienenä vihasin syntymäpäiviäni, sillä aina kun kaverit olivat meillä juhlimassa ulkona oli märkää, joka tarkoitti sitä, että emme voineet oikein tehdä mitään. Nykyisin kuitenkin pidän tästä ajasta; luonto herää kevääseen ja tulevaan kesään ja vähitellen jäät sulavat ja nään taas kirkkaan veden pinnan. Tervetuloa kevät, minulla oli ikävä.

Sitten?

Keskeneräinen
ja kavahtaa kosketusta
raivohulluksikin sitä on kutsuttu
ja minä tiedän
että se haluaa vain olla

Asia on nyt niin
että minen tiedä miten se on
se voi olla kyljellään
mutta huhut kertovat että se pyörähti

Onko se siis seepra?

Raitoja sillä ei ole
mutta viivoja sitäkin enemmän
riippu tulkinnasta sanon minä
ja minä tiedän
sillä useimmiten olen väärässä

Laulaen

Huutaen

Juosten

Ja kaatuen

Ja sitten sille naurettiin
hahahahahaa
hehehehehee
ja sillee

sitten?

Viime aikoina minulla on kaverien kanssa ollut esillä vitsinä käytetty "sitte?" sanaa. Kirjoitin tätä runoa keskellä yötä ja sain taas pienen hepulikohtauksen kun muistin muutaman sanaan liittyvän tilanteen. Voin vain kuvitella että ystävilläni on aika ajoin hyvinkin rankkaa, sillä välillä mietin itsekin sitä että miten nämä jutut voikin olla näin huonoja. Toisaalta, vaikka juttuni ovatkin huonoja, niin tähänkin voin vain todeta: - Sitten?

Pakotettu

Pakotettu
lahjojensa hylkäämä
onneton yrittäjä

Kikkelis kokkelis
ja päin mäntyjä
sinä putosit muurilta
ja menit särki
tai siis me menimme

Ja minä en jaksa ehjätä tätä enää
lol
liima on loppu
ja minä vitsailen
vaikka minun ei pitäisi

Ihan vain meidän kaikkien mielenterveyden vuoksi.

Viime aikoina en ole kokenut olevani kovin luova ja nyt kun tarkastelen julkaisemiani runoja, huomaan etten pidä niistä. Ne tuntuvat väkinäisiltä ja liian tarkkaan mietityiltä, ne eivät mielestäni ole enää yhtä jännittäviä kuin aikaisemmat runoni, aikaisemmin niissä saattoi tapahtua mitä vain ja milloin vain, mutta nyt nämä ovat ennalta arvattavia ja tylsiä. Seuraavaksi minun pitääkin siis yrittää löytää se kipinä uudestaan.

Meri

Taakse jäänyt

edestä löytyy

Valhe auttaa eteenpäin

mutta se jättää näkyvät jäljet

se ei auta lentämään

se pudottaa sinut 

keskellä synkkää merta

Luulet olevasi onnekas 

tippuessasi mereen

mutta tuskasi vain pitkittyy

joudut räpiköimään

ja lopulta luovutat

Merellä olet kuin tuuliviiri
vaikka et pyörikään rauhallisesti
pyörit silti
ja liian kovaa vauhtia
olet myrskyn keskellä

Ja sitten sinä menet rikki
ja palasesi uppoavat
lopulta sinusta ei ole jäljellä mitään
eikä kukaan muista sinua
olet yksin

Tämä runo on ollut yllättävän pitkään luonnoslistalla. Olen aloittanut sen jo tammikuun alussa, mutta en ole sitä saanut valmiiksi kuin vasta nyt. Viime aikoina päivityksieni määrä on muutenkin tipahtanut alaspäin, ja nyt alkaa näyttää siltä, että päivityksiä tulisi keskimäärin 7-15 kuukaudessa. Saa nähdä kuinka käy, mutta yritän jatkaa blogin päivittämistä ahkerasti. Tunnisteena käytän tässä runossa "Arkistojen aarteita" ja "Tuoreita tuotoksia" koska runo on osittain arkistosta ja osittain uunituore.

Sammalta

Sanon mitä ajattelen
mutta en ajattele mitä sanon
mietin vain sitä mikä jäi sanomatta
ja mietin sitä liian usein

Vierivä kyynel sammaloituu
ja synkimmänkin pilven takana
on piilossa toinen vielä synkempi
virheistä oppii
ja sitten sen unohtaa

Olin jo hetken aikaa varma
varma siitä että olisin oppinut
ja että tietäisin kaiken
huomaisin kaiken
olisiin tilanteen herra
enkä tekisi virheitä

Paskan vitut

Olen unohtanut kaiken
ja muistanut vielä vähemmän
ja lopulta
olen palannut sinne mistä lähdin
kuljin varmana siitä että tiedän minne mennä
ja kun pääsin perille
tajusin

Tärkeintä ei ole matka
eikä se määränpää
vaan ne kyyneleet
jotka matkan varrella 
ovat sammuneet

Mutta minulle ei ikinä ole annettu valtuuksia niiden sammuttamiseen
en voi vaikuttaa läheltä
sillä aina on joku
jolla on siinä tilanteessa suurempi oikeus
tilanteesta riippumatta
minun on väistyttävä
ja joskus
siivoan huoneeni sammaleelta.

Olen elänyt kuvitteellista elämää. Olen kuvitellut olevani jotain mitä en nähtävästi ole ja samalla olen keksinyt tekosyitä kaikille teoilleni ja toimilleni. Olen keksinyt tekosyitä sille miksi teen tai miksi en tee jotain, ja tiedän että se on väärin. Ongelmana onkin siis se, että tällainen elämä on liian helppoa.

Pisara

Lumi parka

se on nyt kauneimmillaan

sillä valo saa sen säkenöimään

mutta se sama valo kalvaa sitä

sillä se valo syö lunta 

ja lumi tietää aikansa olevan lopussa

Ja lumella on kiire

sillä on niin paljon tehtävää

ja niin vähän aikaa

se ei kerkiä

ja se ei myöskään tiedä miten se sen tekisi

se ei ole tehnyt mitään valmisteluja

ja nyt se vihaa itseään

jos se ei nyt onnistu

niin kaikki on pilalla

ja samalla kun sen pitäisi keskittyä itseensä

se tulisi jättäneeksi heitteille lapsensa

Ja sitä se ei voi tehdä

neljätoista pienen pientä lasta

joiden silmät ovat lapsen innosta kirkkaat

kirkkaat kuin katolta tippuvat pisarat

ja enää lumi ei tiedä mistä pisarat tulevat

koska aurinko on jo laskenut

ja lumi toivoo

että näkisi sen vielä huomenna

Tuleva tentti + 2 viikon harjottelu = Väsymys.--> Minen jaksa.

Niin tai näin

Kerälle kiertyy
maailmalta suojaan
mikä on se syy
miettiväni huomaan

en jaksa
mutta jaksan kuitenkin
haluan päästä helpolla
vaikka nautin haasteista

heiluriliike
heiluu
heiluu

stop

ja vielä kerran

sitten minä olen valmis
ja teen kaiken paremmin
kunnes kyllästyn
ja teen kaiken huonosti

sitten minulle siitä kerrotaan
ja minä siihen havahdun
sitten käy joko niin
tai näin

ja jos käy niin
niin minä sen tajuan
ja minä muutun
ja löydän sen innon
joka minulla nyt on

ja jos käy näin
niin minä suutun
ja minä suutun
ja selväksi sen teen
että minä olen se mitä on

Silloin jos käy näin
niin minä olen mennyt pilalle
ja sitä minä en toivo

Mutta jos käy niin
niin voin olla ylpeä itsestäni
sillä sitä minä haluan

Tänään olen harjoittelun kautta pohtinut omia haaveitani ammatin suhteen. Nämä kaksi harjoittelupäivää ovat olleet aika kuluttavia ja olenkin miettinyt hieman sitä, että ovatko päivät yhtä kuluttavia myös sitten kun olen valmistunut. Toivoisin, että minulla riittäisi ammatissa sitä samaa intoa siihen työhön, mitä minulla nyt on ja etten olisi yksi niistä työhönsä kyllästyneistä opettajista joihin valitettavan moni törmää. Tämän pohdintani olen nyt purkanut tänne ja päätin, että mitään en ole vielä päättänyt, enkä myöskään ihan heti päätä.

Kipu

Pisara vierii poskellesi

ja kumpikaan meistä

ei tee elettäkään sen pyyhkimiseksi

olemme jo ohittaneet sen vaiheen

minulla ei ole siihen enää lupaa

ja sinä et enää jaksa

me menimme rikki

oikeastaan se tapahtui jo kuukausia sitten

mutta olimme liian kiireisiä sitä huomaamaan

nyt me katsomme toisiamme

ja vaikka olemmekin yhdessä

olemme yksinäisempiä kuin se kyynel poskellasi

se on nyt pysynyt poskipäälläsi jo minuutteja

se ei etene

julma vitsi

herkässä tilanteessa

ja kerrankin minä vaikenen

vaikka se tekeekin kipeää

minä olen turta

Tällä kertaa runon ajatuksiin on vaikuttanut eniten musiikki jota olen kuunnellut sitä työstäessäni. Mitään varsinaista asia sisältöä en mielestäni kappaleista ole ottanut, mutta tunnelma kappaleissa ja runossa on samankaltainen. En jaksa tähän nyt enää tarinoida muuta, koska en oikein keksi mitä tarinoida, joten tässäpä tämä tällä kertaa.

Hetki

Äitini kertoi minulle sadun
mutta se satu ei ole vielä päättynyt
sillä se on satu minun elämästäni
ja sitä satua kirjoitan minä

Tämä ei ole mikään lasten satu
eikä se kaikin puolin ole onnellinenkaan
sillä on synkät hetkensä
ja niistä hetkistä jaan teille yhden

Kaikki eivät sitä onneksi koe
mutta minä sitä olen ollut todistamassa
kuvittele sinä miltä se tuntuu
kun joudut rakkaallesi sen kertomaan

Sinun isäsi kuolee huomenna
etkä sinä voi tehdä mitään

Hän itkee
ja niin teet myös sinä
sillä et tiedä mitä voisit sanoa
eikä sinulla ole mitään sanottavaa

Lopulta itket vain hänen kanssaan
ja vaikka koet olevasi riittämätön
tiedät että riität pelkällä läsnäolollasi
ja et voi tehdä muuta kuin kuunnella

Kerroin tänään muutamalle ystävälleni ukkini kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan, että kertoisin niistä täällä tänään, kerron teille enoni kuolemasta. Enoni siis kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja itse liityn tähän tapaukseen sillä tavalla, että olin läsnä kun minua vuotta nuoremmalle serkulleni kerrottiin, että hänen isänsä elinaikaa lasketaan enää tunneissa. Serkkuni on ollut minulle aina hyvin tärkeä, ikäänkuin oma pikkusisko, jonka perään olen vähän katsonut elämänvarrella. En ole ehkä hänen tärkeyttään tuonut tarpeeksi paljoa esille, mutta hänellä on ollut tärkeä rooli varsinkin omassa varhaisnuoruudessani.

Mutta palatakseni asiaan, omassa elämässäni ehkä rankimpia hetkiä on ollut se, kun on joutunut siihen tilanteeseen, että on paikalla, kun itselle tärkeä ihminen kuulee musertavia uutisia omaan isäänsä liittyen. Silloin koin olevani riittämätön ja en tiennyt mitä tehdä. En voi vieläkään kuvitella vastaavaa tilannetta omalle kohdalleni ja en tiedä miten siinä tilanteessa itse selviäisin.

Kadonnut kevät

Yhdellä yskäisyllä
ja kahdella karjahduksella
ja juuri kun olet heikoimmillasi
pullat loppuvat

Viimeinen niistä viedään nenäsi edestä
ja sinä jäät ruikuttamaan
sinulla on nälkä

Lopulta sinä heräät
ja pyydät anteeksi
pyydät anteeksi kaikkea
mutta et kaikilta
sinä et ole ainut joka on tehnyt väärin
sinä et saanut pullaa
ja ulkona sataa lunta

taas

Kevät on taas väistynyt talven tieltä
se ei uskalla alkaa
ei ennenkuin talvi antaa sille luvan
se odottaa kiltisti
vaikka tietää oman aikansa jäävän lyhyeksi
se ei halua loukata kesää

Pullat on loppu
ja vielä ei ole mansikoiden aika
minä kävelen kuuhun
ja sinä vannot
ettet enää ikinä leivo pullaa.

Olen ollut muutaman päivän ajan kipeänä, joten en ole jaksanut oikein tehdä mitään. Ja vaikka olisinkin yrittänyt tehdä jotain, on minun pitänyt luovuttaa aika pian, sillä kaikki tuntuu jotenkin liian sekavalta, enkä oikein jaksa ajatella. Parin viikon päästä olisi edessä seuraava tentti ja taas kerran tavoitteena on päästä läpi, lukeminen nimittäin taitaa jäädä vähän liian vähälle.

Nukahdus

Kuulen teidät
ja pidän äänistänne
ja pisara poskellani kertoo tarinaa
tarinaa perheestä
tarinaa ilosta
ja hyväksymisestä

Minä en tiedä mitään
mutta uskon että niin on tarkoitettu
olen elämässäni ajanut harhaan usein
ja vielä useammin olen ollut eksyksissä
mutta nyt enole eksynyt
eikä minulla ole mitään hätää
olen kunnossa
ja kaikki on hyvin

En näe teitä
ainakaan oikeasti
mutta joskus pelkkä kuva riittää
sillä se kuva ei ole paperilla
vaan jollain paljon kestävämmällä
se kuva on painettu kyyneliini
ja joka ainut kyynel
on yksi osa sitä tarinaa
jota minä en kirjoita
vaan jota minä elän

Voisin nyt nukahtaa
sillä minulla on turvallinen olo
kuulen teidät
ja minulla ei ole mitään hätää

Ainakaan vielä
katsotaan sitä sitten myöhemmin

Olen onnekas, sillä minulla on sellaisia ystäviä, joita jotkut eivät ikinä löydä. Elän sosiaalisten suhteiden kautta ja juuri nyt minulla on elinvoimaa vaikka muille jakaa :)

Anteeksiantamisia

Minulla ei ole kiire mihinkään

mutta juoksen silti

minä en halua ikinä saapua päämäärääni

sillä matka on minulle tärkeintä

koska sen matkan

minä teen teidän kanssanne

ja minä rakastan teitä

niinkuin hauki rakastaa kaisloja

Älä ikinä anna minulle anteeksi

sillä vain silloin mie voin tavoitella parempaa

vain silloin mie käytäyvyn paremmin

en usko että sie uskot

mutta eikö se riitä

että mulla riittää uskoa vaikka meille molemmille

juokse

mutta odota minua

minä kävelen perässä

ja kävelen aika hitaasti 

Rikoin sinut

niinkuin muka rakastaisin sinua

vaikka en sitä tee

mietin sinun kasaamistasi

mutta liima jota käytän oli halpaa

se ei pidä

ja se ei kestä

juokse

pääset ehkä karkuun

vaikka en siihen uskoisikaan

Olen jo vähän huolissani siitä, että luovuuteni on ns. parhaimmillaan silloin kun olen humalassa, sillä en haluaisi olla alkoholista riippuvainen kirjoituksieni suhteen. Pointtina on todennäköisesti se, että silloin kun olen jotain nauttinut, niin en mieti niin paljon kaikkea kirjoittamaani, vaan kirjoitan vain rohkeasti sitä mitä haluan. Tällöin tulen ehkä tavallista avoimemmin kirjoittamaan tunteistani vaikka en sitä välttämättä haluasikaan. Omalla kohdallani on kuitenkin totta se, että ne asiat joista kirjoitan, olin sitten humalassa tai en, koen itselleni tärkeiksi tai sitten minusta on tärkeää tuoda ne esille.

Onnellinen

Huomaan sen kaikkialla
ihan sama minne katseeni kiinnitän
se on täällä
ja se on läsnä
vaikkei sitä oikeastaan edes ole

Kuitenkin tiedän sen
ja sen voi minusta aistia
tällä hengenvedolla
ja ehkä vielä seuraavallakin
vedän keuhkoni täyteen onnea
ja tuon sen lähelle sydäntäni
mutten sitä sinne vangitse

Vangittu onnellisuus voi tuntua aidolta
sitä kuitenkaan olematta
pidänkin siis ikkunani auki
ja annan onneni lentää kohti auringonlaskua
ja huudan perään 
halleluja!

Olen tämän viikon ajan ollut uskomattoman onnellinen, sillä vaikka viime viikkoiset epäonnistumisen tunteet kävivätkin aika masentaviksi, niin tällä viikolla olen saanut kokea moninkertaisia onnistumisen ja ilon tunteita. Eilen sain tietää onnistuneeni hiljattaisessa kasvatustieteen tentissä yli odotusten, sillä vaikka lukemiseni oli jäänyt lähinnä ajatuksen tasolle (vaikka lupasinkin lukea molemmat kirjat) sain silti kyseisestä tentistä 4! Tämän viikkoa olen myös ollut opiston kavereiden kanssa lomailemassa Tahkolla, ja tämä ja eilinen päivä onkin mennyt rinteessä laskien. Saa nähdä kuinka loma tästä jatkuu, mutta hyvin se on ainakin alkanut ;)

Omaa ja lainattua

Teen nyt jotain jota en alunperin ajatellut täällä tekeväni, mutta lainaan täällä nyt suoraan muiden tuottamaa tekstiä tai paremminkin pätkän siitä. Kyseessä  pistepisteen kappale viljaa.


"Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liike 
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa 
Nojaa tuulta vasten paikallaan 
Annan kuljettaa 
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan 
Juoksija lähtökuopissaan 
Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii"

Tämä kyseinen kappale ei ehkä muuten edes iskisi niin kovaa, mutta tällä hetkellä yksi lause edellä mainitussa pätkässä kuvastaa tuntemuksiani erittäin hyvin: "Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan". Voin ehkä avata tätä hieman kirjoittamalla, mutta en lupaa mitään...

Kaikki
kerralla
ja nyt

Asioilla on ikävä tapa kasaantua
ja minulle riittäisi nyt pienempikin annos
samaan aikaan olen onnellinen
onnellinen siitä että minuun luotetaan
mutta silloin kun otan muiden ongelmat itselleni
en tarvitsisi siihen enää mitään omia ongelmia lisäksi

Huomenna olisi edessä kotiin lähtö
mutta minä olen jo kotona
ja minä haluan vain levätä
mutta minä en voi
minulla on suuremmat suunnitelmat
suunnitelmat joista en halua luopua
mutta samalla suunnitelmia joita en ehkä jaksa toteuttaa

Juokse kanssani unohduksen uneen
ja ole niin kiltti
että annat minun levätä
isän
pojan
ja eilisen leivän nimeen
minä pyydän anteeksi

En vain tiedä mitä olen tehnyt väärin.

Haluaisin tässä vaiheessa korostaa sitä, että en missään nimessä pyri "jumalanpilkkaan", vaan tuo ns. rukouksenomainen loppu vain jotenkin tuntui sopivan tähän runoon. Päätän myös runoni pisteeseen, vaikka yleensä en käytäkään niissä mitään välimerkkejä. Välimerkkien poisjättö on itseltäni tietoinen ratkaisu ja käytänkin niitä runoissani vain jos haluan niiden avulla viestiä jotain. Toivottavasti tämän luettuasi pidät sen mielessä myös myöhemmin, sillä jos välimerkkejä runoissani käytän niin todennäköisesti teen sen myös ihan syystä.

Harhoja

Katsoessani ulos ikkunasta
tunnen kuinka minua huijataan
näen kaupungin valot
erotan myös sen lukemattomat talot
mutta kaupunkia ei ole

Näen harhoja
olen siis tulossa hulluksi
tai sitten
olen jo hullu

mitäs jos mitään ei olekaan
makaan vain jossain
tietämättä
tiedostamatta
yhtään
mitään

Jos kaikki tämä onkin vain peliä
tosi elämää meille
mutta peliä jollekin muulle

Kiero mieli
ja vinot vitsit

Minä näen harhoja
ja toivon
että voisimme joskus nähdä ne harhat yhdessä

Viime aikoina minulla ei ole ollut kauheasti runollisia aiheita, joista olisin halunnut tänne kirjoittaa. Tänään kuitenkin päätin, että minun on pakko tehdä päivitys ja päädyin loppujen lopuksi katsomaan ulos ikkunasta inspiraation hakemiseksi. Tajusin siinä sitten ikkunasta katsoessani, että kaikki ne tehtaan valot, jotka ikkunastani näkyvät, voisivat ihan hyvin olla jonkin kaupungin valot. Siitä se ajatus sitten lähti...

Laiskuus

Seitsemän kuolemansyntiä
toinen toistaan pahemmat
mutta en luettele niitä
koska olen laiska

Olen niin laiska
etten ole vielä edes mennyt nukkumaan
minua ei nyt vain kiinnosta
en jaksa välittää

Kaikkien ohjesääntöjen mukaan
minun pitäisi tuntea syyllisyyttä
mutta en tunne sitä
en viitsi
ei kiinnosta

Tämän piti olla pitkä runo
mutta enpähän taida jaksaa kirjoittaa sitä pidemmälle

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ohi ilman että olisin tehnyt oikein mitään. Opinnot eivät suju ja olen huomenna menossa tenttiin ilman että olen lukenut siihen yhtään. Yleensä olisin ärsyyntynyt ja vittuuntunut itseeni tällaisessa tilanteessa, mutta nyt en vain jaksa. Tiedän jo valmiiksi olevani harmissani kun tentin tulokset saapuvat, mutta en silti saanut tehtyä mitään sen eteen. Toivottavasti kiinnostus palaisi kohtapuoliin...

Elämä

Minä olen täällä muita varten
oma itseni on toissijainen
en tee sitä aina selväksi
ja siksi minulla on rankkaa

Jokainen joka taistelee itseään vastaan
tulee lopulta häviämään
ei voi olla sitä
mikä sotii itseään vastaan

Minä en enää jaksa yrittää
minä en tiedä mitä minusta tulee
ja minä en myöskään sitä selvitä
kyse ei ole minusta

Elän siksi että niin on
en voi päättää itse miksi
koska en ole itse olemassa oloani päättänyt

Koittakaa kestää
minä pyydän
sillä ilman teitä
ei ole minua

Olen yksin
ja en saa itseäni selville

Olen hukassa

Ja siksi olen päättänyt väärin
tehnyt väärin
ja kun mietin itseäni
ja tekojani
voin pahoin

En edes pysty
tai jaksa ymmärtää itseäni
sen ymmärryksen aika ei ole vielä
ei ehkä koskaan
en nauti elämästäni
ainakaan täysin siemauksin
minä otan vain hörpyn

Elämä
anna minulle anteeksi
olen rikkonut itseni
ja sotinut itseäni vastaan
teen itselleni kesää
vaikka olen kevään lapsi

Huoneessani on peili
mutta se ei estänyt kukkia kuolemasta

Stressi, tuo pirullinen vieras on saapunut luokseni kylään enkä oikein tiedä miten vihjaisisin sille kohteliaasti missä ovi on. Minulla on tasan viikko aikaa lukea kaksi kirjaa kasvatustieteen tenttiä varten ja päätin nyt että ne minä myös luen.

Koti

Kun ei kuulu minnekään
tuppaa kulkemaan samaa väliä edestakaisin
ja aina kun pääsee perille
ikävöi takaisin

En minä tiedä miksi niin on
kai se johtuu siitä että tietää kohta joutuvansa pois
tai ainakin takaisin
kaikki loppuu aikanaan
ihan sama

Toisaalta haluaisin jo asettua
mutta nyt ei vielä ole sen aika
ehkä ensivuonna
tai sitä seuraavana

Haluan vain löytää itselleni kodin
paikan jossa voin olla rauhassa
ja jonne voin palata takaisin
ja josta ei tarvitse heti lähteä pois

Siipeni kyllä kantavat
minun pitäisi vain tietää että minne

Olen tänä viikonloppuna miettinyt paljon tulevaisuutta ja sitä, mitä seuraa kun toukokuussa opistovuosi loppuu. Koen syyllisyyttä siitä, että käyn niin harvoin kotona, mutta samaan aikaan nautin opistolla olosta aivan suunnattomasti. En vain tiedä kuinka pärjään kunhan se loppuu, sillä en haluaisi tulla enää takaisin kotiin asumaan, vaikka täällä onkin hyvä olla. Uskon kyllä vahvasti pärjääväni maailmalla, mutta en vain ole varma pääsenkö vielä kunnolla osoittamaan sitä. Siipeni kyllä kantavat, mutta minun pitäisi vain tietää että minne.

Unohtamisen vaikeus

Unohda
anna olla
sillä asialla
ei ole enää merkitystä
paitsi sinulle itsellesi

Jos palaat vielä siihen
saavutat vähän
mutta menetät liian paljon
saavutat ehkä hyvän olon tunteen
mutta korkeintaan hetkellisesti
sillä se loppui nyt

Todellinen haaste on vielä edessä
kuinka olla hiljaa
jos tuntee kohdanneensa vääryyttä
jos on tarve oikaista virheellistä tietoa
tarve päästä pätemään
tarve olla oikeassa

Se on vain yksi syy lisää olla yksin
ja hengittää

Edellisessä julkaisussa kerroin jo eräästä tapahtumasta, joka vaivasi minua sen päivän ja osittain vielä seuraavanakin päivänä. Itse tilanne ei ehkä ollut kuitenkaan se, joka vaivasi minua vielä seuraavana aamunakin, vaan lähinnä oma käyttäytymiseni siinä tilanteessa ja sen jälkeen. Asia oli minulle aivan liian suuri ongelma verrattuna siihen mistä oli kyse. Tiedän nyt kuitenkin entistä paremmin sen, että omaa itseään pitäisi aina pyrkiä kehittämään.

Minä menen nyt nukkumaan

Päivä päivältä 
enemmän ja vähemmän
niin hyvässä kuin pahassakin
ja se pelottaa minua

Huudan lumen pohjalla
en saa ääntäni kuuluviin
vaikka kuulen kuinka ylitseni kävellään
ja silti uskon olevani oikeassa

Jääräpäisyys on ensimmäinen merkki
ei voi antaa itselleen mahdollisuutta siihen
että muutkin voivat olla oikeassa
vaikkeivat he olisikaan...

...Siinä se taas tuli
ja sinne se nyt meni
vain parantuakseen
ja tullakseen takaisin entistä vahvempana

Minä tarkistin asian
ja minulla on nyt todisteita
todisteita siitä
että olin väärässä ja oikeassa

Mutta kukaan ei saa sitä ikinä tietää
sillä nyt minä menen nukkumaan
ja huomenna sängystäni herää joku muu

Välillä havahdun siihen, että en todellakaan ole aina ihminen jonka kanssa olisi helppo tulla toimeen. Näitä tilanteita tulee varsinkin silloin, kun olen niin väsynyt, että en edes itse tajua sitä. Tänäänkin sain riidan aikaiseksi asiasta jolla ei oikeasti ole mitään väliä, mutta koska olen välillä tai ainakin useimmiten niin saatanan jääräpäinen, niin minun oli tarkistettava oman mielipiteeni perusteet asioita googlaamalla... Hirvittävän säälittävää, eikö? Minun tulisikin siis kehittää itsessäni niitä puolia, joiden avulla kykenisin kehittävämpään keskusteluun ja avoimempaan suhtautumiseen omista mielipiteistäni eroaviin käsityksiin. On mahdollista, että en siinä onnistu ja päivässä se ei ainakaan tapahdu, mutta ainakin yritän sitä. Valitettavasti tänään uskon edelleen olevani oikeassa omassa asiassani, vaikka olinkin väärässä siinä toisessa. Ongelmaksi muodostuikin omasta näkökannastani se, kun keskustelun osapuolet puhuivat samalla kielellä, mutta eri asiasta. Kiitos ja Anteeksi.

Urpo

Minua väsyttää
ja en siksi jaksa olla sitä kaikkea mitä luulette minun olevan
sillä kun katson peiliin
sieltä katsoo joku muu

joku urpo
ja se urpo haluaa nyt olla yksin

Olen pidemmän aikaa pyrkinyt kirjoittamaan pituudeltaan suhteellisen pitkiä runoja, mutta tänään päätin julkaista tällaisen pienokaisen. Tajusin nimittäin sen, että olen oman itseni herra tässä asiassa, eli voin siis ihan itse päättää kuinka pitkiä julkaisemani runot ovat ja jos kerran haluan julkaista lyhyen runon, niin silloin teen niin. Toivottavasti laatu korvaa määrän, tämä runo kuvaa hyvin tämän hetkiset tuntemukseni. Lupaan kuitenkin lopuksi ettei tämä ole viimeinen pienokainen jonka julkaisen.

Minen ossoo

Minen ennää usko
usko paremppaan
koska miulla on jo siut

ja vain siut mie halluun
ainahi nyt
ja ehkä huomenna
mutta ylihuomisesta en luppoo mittään
koska minen tiedä

Minen ossoo sannoo mitä mie tunnen
oon vain tämmönen pökkelö
pökkelö joka ei syö sinnaappii makkaran kanssa
ja on vasta opetellut tommaatteja syömmään

mie en tiiä uskallanko mie
koska se on vaikkeeta
ja minnuu ujottaa
pallauvvun ujostellessani takasin sinne mistä oon tullu
eikä minnuu oo heleppoo sieltä takasi suaha

koitahan kesttee
sillä sitä suapi mitä tilovvaa
ja sie taisit tilata vahingossa viärin

Olen joskus lukenut Heli Laasosen Sulavoi runoteoksen, ja minusta murteella kirjotettujen runojen idea oli aika hauska. Halusin itsekin ainakin kokeilla vähän murretumman kielen käyttöä runossa ja tässäpä on se, mitä siitä seurasi.

Heijastus

Vaikka taivas olisikin sinisempi kuin silmäsi
minä väittäisin sen silti olevan lähes merellinen
sillä vaikka se näyttäisi puhtaalta
se olisi silti täynnä kaikkea likaista

Sinä et ole puhdas
mutta sinä et myöskään ole likainen
sinä olet huijjari

Olet huijannut meitä kaikkia
annoit meidän uskoa siihen
että sinusta olisi johonkin parempaan
sillä olet itsekin uskonut niin
sinun on annettu uskoa niin

Sinulle on sanottu että voit saavuttaa kaiken
kaiken mitä itse haluat
kaiken mihin panostat
sinusta voi tulla mitä vain

Mutta sinusta ei siltikään ole siihen
olet nössö
ja ei ole kivaa olla nössön kaveri

Oikeasti se on erittäin ikävää
minä en siihen ryhtynyt
se olit sinä
sinä
eikä kukaan muu
ja siksi minä vihaan sinua
sydämeni pohjasta

minä vihaan sinua rakas peilikuvani
enkä anna sinulle ikinä anteeksi

Tämä on edellisen julkaisun tapaan kirjoitettu samana iltana ja toivon ettei se olisi ainakaan liian samanlainen edelliseen verrattuna. Itse pidän tästä runosta suhteellisen paljon, sillä se alkaa ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisella tavalla. Lopun paljastuksien ideana on yllättää lukija, sillä loppujen lopuksi koko runo on "itsetutkintaa" vaikka se ei olekaan minä muodossa.

Juoksen vaikka kävelen

Kompastelen usein
olen niin kömpelö ja kokematon
en osaa edetä oikein
sillä en tiedä kuinka minun pitäisi olla
en osaa kiirehtiä
mutta toisaalta en haluaisi hidastellakaan
minä haluan juosta
nopeammin kuin kukaan
mutta samalla silti kävellen

Minulla ei ole kiire mihinkään
ja toivon
että sinäkään et kiirehtisi
olen hidas
etanoilla on moottoritie minuun verrattuna

Mutta sinähän minut valitsit
alan vähitellen uskoa siihen että tämä on oikein
että näin on tarkoitettu
ei haittaa vaikka en päässyt sinne minne halusin
tämä on hienoa
minä nautin tästä
tämä vuosi 
se on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan

älä kiirehdi
sillä minä olen juossut meidän molempien puolesta
olen kiitänyt läpi maitten ja mantujen
ja siltikään en ole kyllästynyt
paitsi nyt
vaikka en sitä olekaan
juokse kanssani maailmanloppuun
ja kohtaa siellä tulevaisuus
puhtaana
ja likaisena

sitä se nimittäin tulee olemaan
jos sinä et siihen usko
niin se on vain ajan kysymys

sinä juoksit
minä en

Viime aikoina minulla on ollut vähän vaikeuksia kirjoittamisen kanssa, mutta eilen illalla tunsin luovuuden tunteen itsessäni ja karkasin yhdellä aikaa kirjoittamaan. Tässä onkin yksi niistä kolmesta runosta jota eilen kirjoitin ja se kuvaa aika hyvin tätä sekavaa tilannetta jossa elämässäni olen. Kaikessa sekavuudessaan elämä on kuitenkin koomista, eikä se ainakaan vielä ole osoittanut ahdistavuuden merkkejä.

Jaksamisia

Entä jos en enää jaksa
kaikki on liian rankkaa
minä en usko enää onneen
olen menettänyt kaiken

Ensimmäisenä hävitin oman itseni
ja sieluni sävelet
ne sävelet jotka ennen olivat niin selvät
ne sävelet joita soitin niin mielelläni

Enää en osaa edes soittaa
kitarasta katkesivat kielet
ja piano myytiin pois

Kerran olen ollut onnellinen
mutta siitä on jo niin kauan
minä en enää jaksa

Kuljen kaduilla
etsin itseäni
olen kadonnut
mutta minua ei edes kaivata
jos voisin
niin katuisin
mutta en voi

Se pieni kukka siellä laaksossa
ei enää jaksa kamppailla
ja sille käy huonosti
se on mennyttä
se luovuttaa
se ei jaksa
kamppailla
enää

Ajoittain olen törmännyt ongelmiin jaksamisen kanssa. En osaa tunnistaa oikein mitään varsinaista syytä sille, miksi koen välillä jaksamiseni olevan nollassa. Tämä ilmentyy ehkä selvimmin sillä, että pysyttelen omissa oloissani, enkä tee oikein mitään. Useimmiten nämä tilapäiset "romahdukset" kestävät kuitenkin vain muutaman päivän ajan, ja niistä päästään yli suhteellisen pian. Ongelma näiden kanssa on kuitenkin se että koskaan ei oikein tiedä milloin jaksaminen loppuu.

Yksi pieni elefantti

Se jäi jonostaan jälkeen
sillä kukaan ei tarkistanut onko se mukana

ei niitä ollut ikinä kiinnostanut mitä se tekee
ei se haitannut vaikka se tulikin mukaan leikkeihin
mutta ei sitä niihin ikinä kysyttykään
se oli syrjitty

Pienten maailma on julma
se ei anna anteeksi tekemiäsi virheitä
eikä se ota sinua mukaan leikkeihin
sen kaltainen maailma antaa sinun kärsiä
eikä se kysy kuinka sinä voit

Se maailma pyrkii tuhoamaan sinut
ja viattomuutesi
sekä hyväntahtosi
niin maan päällä
niin kuin taivaissa

Ja yksi pieni elefantti
ei leiki enää koskaan.

Keskustelimme maanantain ensimmäisellä tunnilla koulusta lintsaamisesta ja sitä kautta ryhdyin itse pohtimaan sitä miten koulukiusaaminen vaikuttaa koulukiusattuihin. Kaikki meistä ovat varmaan joskus törmänneet uutisiin, jotka kertovat itsemurhaan ajautuneista nuorista, koska eivät enää ole jaksaneet kiusattuna olemista. Kiusaaminen alkaa tosi monesti jo alakoulussa ja olisi erittäin tärkeää tarttua siihen jo alkuvaiheissa. Olenkin pohtinut omaa itseäni ja sitä, että kuinka voisin itse tulevana opettajana kehittää omaa huomiokykyäni.

Diminuendo

Minulla on sitä jotain
sitä mitä kaikki haluavat itselleen
he kadehtivat minua
sillä minä olen kaikkea sitä
mitä he itse tavoittelevat
minua ei voi päihittää
minä elän niinkuin he eivät ikinä tule elämään
minä olen
ja muut vikisevät
ja ne muut seuraavat minua vaikkeivät tahtoisikaan
ei sitä heiltä kysytä
minä olen johtaja
minä määrään tahdin

Olen voimakas ja komea
kaikkia haluavat minua
ja minä voin valita parhaat päältä
jätän muille vain jämät
kuljen jonojen ohitse
enkä edes vilkaise niitä jotka ovat jonossa
jos vilkaisisin
heidän heikkoutensa saattaisi tarttua
ja sitä minä en halua
sillä minä olen vahva
ja se on kaikki mitä tarvitsen

Mutta minä vilkaisin
pakkohan minun oli
en voinut estää itseäni
ja nyt kärsin sen seurauksia
tunnen jo kuinka heikkenen
en pystykään enää kaikkeen
ja pahinta on
ettei minua enää tunneta

Kuinka tämä on mahdollista?
nyt olen itse valitsemassa niitä jämäpaloja
vaikka joskus jätin ne halveksuen muille
olen heikko
enkä jaksa enää

Mitä minulle tapahtui
kuka vaiensi minut?

Halusin kirjoittaa Diminuendo runon pariksi Crescendolle, mutta kuten huomata saattaa ne ovat molemmat runoja, jotka käsittelevät ihan omia aiheitaan. Diminuendo on Crescendon tapaan musiikissa käytettävä termi, joka on crescendon vastakohta. Diminuendo tarkoittaa siis äänen voimakkuuden laskemista. Tässä runossa halusin kirjoittaa voimakkuuden vähenemisestä vähän erilaisessa merkityksessä, runon alussa tuodaan esille vahvuuksia ja aika ylimielisiäkin asenteita. Loppupuolella vahvuus on kuitenkin kadonnut... Kuten Crescendossa säkeistöjen pituus kuvaa osaltaan myös Diminuendossa voimakkuuden vaihtelua.

Kultainen keskitie

Kun ajattelee liikaa

tulee useimmiten tehneeksi liian vähän

mutta kun tekee liikaa

tajuaa unohtaneensa ajattelun

Mikä siis on se kultainen keskitie?

mistä sen löytää

ja riittääkö jos se on vain kullattu?

Miksei maailma voi vain toimia yksinkertaisemmin

se on nyt niin monimutkainen

palat eivät löydä paikkaansa

vaikka niitä on jäljellä vain muutama

Joku on vienyt toisen paikan

jököttää vaan itsepäisesti siellä missä sen ei pitäisi

tietää itsekin ettei kuulu siihen

mutta uskottelee silti kaikille sen olevan totta

Jos joskus löydän sen risteyksen

josta lähtee se kultainen keskitie

lähden silti vasemmalle

Ihan vain vittuillakseni.

Tämä viikonloppu on ollut yllättävän rankka ottaen huomioon, että mitään maailmaa mullistavaa ei edes tapahtunut. Oli vain tuhansia pieni asioita jotka menivät päin seiniä, ja vaikka niillä ei mitään väliä ollutkaan, se kävi aika ajoin silti aika raskaasti. Uudenvuoden lupausten aika on jo ohi, mutta voisin silti ainakin yrittää ajatella välillä vähän vähemmän ja tehdä enemmän.

Sokea koivun latvassa

Se on ylhäällä koivun latvassa
ja samalla sen voi löytää maasta keskeltä sammalta
se ei kuule sinua
mutta sinä et silti näe sitä

Olet sokea
näet kyllä asioita
mutta niitä ei ole olemassa
toivot niitä niin kovasti
että näet ne siellä missä niitä ei ole

Sinun pitäisi katsoa sieltä koivun latvasta
vaikka luulen että se on jo jatkanut matkaansa
mennyt piiloon
keskelle tietä
hiekanjyvien päälle
sillä se tie ei ole asvalttitie
koska sitä ei käytä kukaan
se on vanha tie
ja kukaan ei tiedä minne se vie

Ja jos sinä kerran olet sokea
et sitä saa selville sinäkään
se vie sinut sinne minne itse haluat
sillä sinä olet sokea ja päätät itse mitä näet

Jos olisit vain kiivennyt sinne koivuun...

Välillä ihminen näkee asioita siellä missä niitä ei välttämättä olisikaan. Jokainen meistä voi joskus nähdä pahaa jossain toisessa, vaikka emme oikeasti edes tuntisikaan koko henkilöä. Voisikin olla ihan tavoittelemisen arvoista pyrkiä avoimeen mieleen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin liittyen. Sen lisäksi kannattaa tarjota kaikille toinen mahdollisuus ja joskus vielä se kolmaskin. Avataan silmämme maailmalle ja opetellaan näkemään asiat vähän enemmän niinkuin ne ovat.

Jänis ja koira

Ja ei sillä että jänis olisi tyhmä
mutta se päätti taistella koiraa vastaan
se itki ja huusi
kirkui ja parkui
mutta koira ei tahtonut luovuttaa

Ei koiraa se kiinnostanut oikeasti 
mutta jänis oli sille uhitellut
sellainen pieni jänis
oli haastamaan riitaa tullut

Ja vaikka se jänis aloitteen teki
se koira oli silti se kusipää
raateli ja väänteli
puri ja paiskoi
ja jäniksen huudolle nauroi vaan

Ei jänis ryhtyessään tiennyt mitään
oli hetkessä päätös valmis
tuollainen kookas koira
oli jänis niin helppo saalis

Yön pimeinä tunteina ajatuksen juoksu on mitä hämärin. Jostakin syystä tässä aiheeksi on päätynyt koira ja jänis ja vaikka tässä ei varsinaisesti mitään ideaa olekaan, omalla tavallaan pidän siitä. En ehkä kuitenkaan ala kirjoittelemaan mitään lasten satuja, vaan tämä tulee todennäköisesti olemaan yksi monista "syrjähypyistä".

Hyppy

Hyppäsin
eikä edes sattunut 
ei minuun
eikä kehenkään

Maailma on nyt valmis
eikä minulla ole kiire mihinkään
toivon vain
että tämä ei ole sinullekaan mikään pikamatka

Säännöt meidän pitää keksiä itse
mutta meillä on aikaa
eikä niitä kiveen tarvitse kirjoittaa
kirjoitetaan ne muistilapuille
ja hukataan ne pimeässä
ja kun pääsemme takaisin valoon
hukataan ne uudestaan

liikennevalot näyttävät vihreää
mutta minä voin silti odottaa
kaikelle on syynsä
ja mikään ei tapahdu turhaan

Valo saattaa välillä vaihtua keltaiseksi
tai se voi näyttää myös punaista
mutta minulle se on nyt vihreä

Alan entistä enemmän uskoa siihen, että kaikelle tapahtuvalla on oma syynsä, jokaisesta vastoinkäymisestä seuraa lopulta jotain hyvää. Toki jokainen hyvä asia ei välttämättä aina kestä elämän loppuun asti, mutta on tärkeää antaa asioille se mahdollisuus.

Muutoksen tuulia

Huomenna sen teen
kurkotan kohti kuuta
ajattelematta ja tavoittelematta

Tai no siis tavoittelen
mutta en
ja pelkään

Voinko vielä perua?

Minä en ole valmis siihen
mutta en vain keksi että miksi en olisi
kaikki perusteeni ovat jo palasina
ja mikään ei ole niin kuin ennen
viimeiset kolme vuotta olen ollut jotain muuta
ja huomenna haluaisin muuttaa sen

Niin varmaan

En kuitenkaan tee mitään
pelkään liikaa
en ota askelta
enkä edes ponnista
en uskalla

Vai pystynkö kuitenkin siihen?

Varmasti pystyn
ei se ole niin vaikeaa
minä tiedän tietäväni 
että voin sen tehdä
en menetä mitään
ja jos ei halua voittaa
voisi yhtähyvin asua nurkassa ja piilossa
huomenna sen teen
puhun siitä
ja muutan elämäni...

Tarvitsen siihen vain vähän apua
sillä vaikka seison jo reunalla
minut pitää tönäistä alas

jos en putoa
ei minua voi myöskään ottaa vastaan

Olen nyt tykästynyt erityisen paljon Anna Puun "Säännöt rakkaudelle" kappaleeseen, koska omalla tavallaan se puhuttelee minua erittäin paljon. En tiedä näkyykö se tässä runossa, mutta päässäni soi kuitenkin lähes koko ajan se yksi ja sama kappale. Valitettavasti en voi sitä tällä hetkellä koneelta kuunnellakaan, sillä minulla ei ole kuulokkeita ja toivoisin säilyttäväni naapurisovun vielä tulevaisuudessakin. Tällä kertaa aiheena on jotain hyvin ristiriitaista ja suuria päätöksiä ja muutoksia. Toisaalta toivoin ettei mikään muuttuisi, mutta toisaalta kaikki taas tulee muuttumaan.

Crescendo

Hyppää

anna mennä

älä mieti

joko hyppäsit?

et tietenkään

mietit liikaa

ja silti liian vähän

juokse kohti taivaanrantaa

mutta pidä silti jalkasi maassa

älä tyydy liian paljoon

sillä sinulla on liian vähän

voit elää loppuelämäsi näin

leikkiä olevasi onnellinen

tanssia kedolla kuin mehiläinen

ja itkeä kolossasi ilman kyyneliä

sisimmässäsi on nyt jotain joka sinua vaivaa

mutta et osaa tuoda sitä esille

et halua tuoda sitä esille

sinua pelottaa

sinä pelkäät olevasi se kolikko maassa

se kolikko jota kukaan ei halua nostaa

et ole tarpeeksi arvokas

et ole vaivan arvoinen

sinä olet yksi niistä pikkuhiluista

hiluista joita vain pyöritellään omistajalta toiselle

Kaupan kassalla sinä saatat pudota

eikä kukaan edes huomaa sitä

tai vaikka huomaisikin

niin sinun perääsi ei juosta

sanotaan vain

eihän se ollut edes mikään arvokas

vain pikkuhilu

ei sillä tee mitään

eikä siitä ole mitään iloa

se vain pyörii nurkissa

ja on ylimääräistä täytettä kukkaron pohjalla

surullista

joskus vanhana ja tummuneena sinä sitten mietit

mietit mitä olisi tapahtunut jos olisit hypännyt

mutta et voi hypätä enää

sinulla ei edes ole mihin hypätä

olet jäänyt yksin

olet vanhaa valuuttaa

eikä sinua voinut vaihtaa uuteen

ei ollut edes ketään joka olisi sinut vaihtanut

kukaan ei ikinä poiminut sinua maasta

ei huolinut omakseen tai nähnyt vaivan arvoiseksi

tummuit siinä ajanmyötä

ja lopulta sulauduit niin hyvin ettei sinua enää edes huomattu

et osaa enää itkeä sillä et edes tiedä miksi itkisit

et ole nähnyt tai kokenut parempaa

tyydyit aina siihen että sinulla oli paljon kaikkea

ja siltikään ei mitään

ja tämän tarinan sinä on minä

ja minä on sinä

enkä osaa itkeä edes sitä

Crescendo on runo, joka alkaa kevyesti, mutta päättyy aika raskaasti. Alku on helppolukuista lyhyitä säkeitä, kun taas loppu puolella jatkuvasti pidentyneet säkeistöt muodostavat jo niin kutsuttuja "tekstiseiniä", joita on useimmiten lähestulkoon ahdistavaa lukea. Crescendohan tarkoittaa oikeasti musiikissa "kasvavaa" ja sillä viitataan äänen voimakkuuteen, tyyppillisimät crescendo kappaleet alkavat hiljaisesti ja kasvavat voimakkuudeltaan loppua kohden, tämä innoitti minua tämän runon kirjoituksessa, ja koska en ole vielä niin hyvä että osaisin välittää runossa voimakkuuden tunnetta pelkällä ilmaisulla tai ollenkaan, toin crescendon säkeistön pituuksilla. Toivottavasti sen voi lukea loppuun vaikka viimeinen säkeistö onkin aika massiivinen.