Tahto

En tiedä kuka olen
mitä haluan
ja milloin haluan
ja mikä osa minussa haluaa

minä menen nyt
sillä sinä et voi muuten tulla
hän saisi tietää

me lupasimme
ettemme unohda teitä
mutta he unohtivat jo meidät

Kaksi tahtoa
yhdessä ruumiissa
ja kumpikin tahtoo niin pirun lujaa
ja niiden välinen silta
on kärsivä hätää
sillä se vain haluaisi yhdistää nuo kaksi puolta
yhdeksi
yhtenäiseksi
tahdoksi
ja haluksi

Voisi kuvitella, että olen taas vaihteeksi aivan hukassa, mutta tällä kertaa runo ei liitykään omaan elämäntilanteeseeni. En oikein tiedä mistä aihe tuli, mutta jotenkin se vain läysi tiensä tänne luonoksiin, kirjoitan siis kaikki runojen luonnokset koneelle, sillä en ole mikään käsinkirjoittamisen fani. Tässä nyt kuitenkin uusi ja ehkä viimeinen toukokuun runo, aika menee liian nopeasti..

Ruusunkukkia

Tässä talossa
näissä huoneissa
ja näinä päivinä
minä
onnellinen

Ei sanoja
ei murheita
ei ruusunkukkia

on vain uusi alku
joka lopettaa kaiken muun
ja tuo tilalle ikävän

sillä täällä minä petyin
ja ihastuin
tunsin pelkoa
ja häpeää
ja iloa

täällä
minä olin elossa
ja täällä
minä olin riittävän paljon
mutta silti aivan liian vähän
ja kaiken tämän
saavutin olemalla liikaa

olen pahoillani kaikesta
vaikka uskonkin korvanneeni sen kaiken
ainakin tein parhaani
ja samalla
yllätyin itse

kaikista vaikeinta
oli kuitenkin vaikeneminen
ja itsensä vaientaminen
silloin
kun oli olemassa vain muita varten

Opistovuosi on melkein ohitse, huomenna on edessä enää todistusten jako ja lounas.. Sitten se on ohi. Aikuisten oikeesti.. Ja minä en halua.

Loppu

Talven haudassa

siellä se kytee

se viimeinen ilta
jota ei tullut
kaikki vain päättyi

kaikki vain katosivat

minä ja sinä
ja tietysti te
yhdessä kaikki
olimme me

matkaa teimme
ja samalla kasvoimme
muutuimme
opimme
ja menimme rikki

entä jos tätä ei olisi tapahtunut?

missä minä olisin nyt
mitä minulle kuuluisi
vai kuuluisiko mitään?

Kuulisinko kevään hiljaisen
ja sen kaihoisan kuiskutuksen?

Kaikki hyvä päättyy aikanaan
ja minua se harmittaa
sillä tätä matkaa teidän kanssanne
minä olisin voinut jatkaa 
maailman 
loppuun 
asti

ja siitäkin ohitse

minun tulee teitä ikävä
ja toivon
että tekin ikävöisitte minua
koska minua pelottaa

entä
jos...

Kiitos kaunis kaikille tästä lukuvuodesta! Meneillään ollut opiskeluvuosi Joutsenon opistolla on nyt päättymässä ja ainakin minun mieleni on aika haikea. Lähes kaikki ne ihmiset joiden kanssa olen eniten viettänyt aikaani täällä asuvat aika kaukana omasta kotipaikkakunnastani Lieksasta, joka siis sijaitsee pohjois-karjalassa. Mieli on siis haikea myös osittain siksi, että tiedän ettei tapaaminen tule olemaan kovin helppoa pitkän välimatkan vuoksi, mutta toivon kyllä tosissani, että se onnistuisi. Kiitos kuitenkin kaikille kuluneesta vuodesta ja hymyillään kun tavataan, ja toivottavasti hymyillään usein!

Polku

Polku
jota kuljet
oli oikea
joskus
ja jollekin muulle

Polku
jonka teet
on oikea
sinulle
ja vain sinulle

Joskus tulee kuljettua harhaan
ja tekisi mieli palata taaksepäin
mutta silloin on otettava suunta puista
ja jatkettava sillä uudella suunnalla

sinussa
hänessä
tai kenessäkään muussa
ei ole mitään vikaa
ja siltikin
omalla tavallaan
kaikki
meni väärin

Joskus polut risteävät
ja toisinaan 
ne saattavat myös sulautua toisiinsa
ne voivat silti erota
ja viedä eri suuntiin
sillä niillä
on erilaiset määränpäät
ja niiden tallaajilla
erilaiset tarinat

Viimepäivien aikana on tapahtunut aika monta odottamatonta tapahtumaa, jotka ovat vaikuttaneet minunkin elämääni epäsuoralla tavalla. Olen ihmisenä sellainen, että jos minulle tärkeät ihmiset tarvitsevat apua, olen valmis tekemään aikas paljon näiden ihmisten auttamiseksi. Teen sen siksi, että arvostan ystäviäni erittäin paljon ja kun puhun tärkeistä ihmisistä, niin myös tarkoitan tärkeitä ihmisiä. Ystävät eivät ole kierrätyskamaa ja siksi niistä pitää pitää kiinni. Tämä runo liittyy ajatuksena siihen, että elämä on täynnä erilaisia polkuja; mutta jokaisen meistä pitäisi tehdä oma polkunsa sen sijaan, että käyttäisimme valmiita, muiden ihmisten tallomia polkuja, jotka eivät ole meille oikeita.

Hän on se joka itkee

Mitä hän miettii
ja miksi se minua liikuttaa
olenko tosiaan näin utelias
olenko tullut vahaksi?

Miksi hän tuijottaa taas

mikä minussa kiinnostaa niin paljon

en jaksa enää odottaa

sanon hänelle sen suoraan

Hän kävelee kohti

ja hän on niin kaunis

mutta nyt minua pelottaa

hän ei näytä iloiselta

Häkeltynyt

mitähän minä tein

ensin hän oli niin iloinen

mutta nyt hän  on peloissaan

Pysähtyi

pakeneeko hän

entä jos kävelen vastaan

Voi ei

hän on tulossa kohti

mitä minä teen

entä jos pysähdyn vain tähän

odotan hetken hänen reaktiotaan

en tee itse mitään

entä jos kuihdun tähän janoon

ja kaipuuseen

koskettaako kohtalo koskaan

vaikuttaako valinnat valheisiin

muistaako minua milloinkaan

huomaako hän huomenna

pelko painaa päälläni

sanat sekoavat suussani

lintu laulunsa lopetti

ja taas 

minä juoksen pois paikalta

mutta tällä kertaa

hän on se joka itkee

Tällä kertaa päädyin leikkimään dialogimaisella rakenteella ja vaikka lopputulos ei välttämättä olekaan kaikkien mielestä runollinen, niin pidän siitä itse. On erittäin todennäköistä että päädyn leikittelemään tällä tyylillä myöhemmikin ja todennäköisesti alkusointujakin tullaan runoelmissani näkemään entistä enemmän. Voisin melkein jopa harkita ns. aakkosrunojen tekemistä, mutta mitään en lupaa... Ainakaan vielä!

Monenmonta ovea

Minä katson maahan

ja mietin mitä sanoa

kaikki on pian ohi

ja on vielä niin paljon sanottavaa

kaikki ei ole ystävällisesti sanottu

tai edes ajateltu

ja siksi minä haparoin

haparoin vaikka minun tekisi mieli huutaa

älä

päästä

irti

Se on jotain pientä

mutta silti jotain niin suurta

jotain minkä takia sinua kadehdin

jotain miksi haluaisin olla sinä

ja siltikään en

sillä minussa ei oikeastaan ole mitään vikaa

mutta muiden pitää vaan saada minut tajuamaan se

Mutta niin

pian kaikki on ohi

ja sinä et edes tiedä

sinä kysyt

mikä on pian ohi?

ja minä en tiedä kuinka vastaisin sinulle

sillä en halua sanoa sitä ääneen

ja silti tiedän sen

etten ole enää onnellinen

sillä se loppuu se hyvän olon tunne

se tunne

jonka olen täältä löytänyt

jota olen täällä vaalinut

ja joka nyt karkaa käsistäni

ja jonka takia minä nyt olen surullinen

vaikka en sitä haluakaan näyttää

sillä vaikka tämä ovi menee pian kiinni

niin valitettavasti kaikki ne muutkin pysyvät suljettuina

tai ainakin kaikki ne

jotka minä olen löytänyt

pitää vissiin jatkaa etsimistä.

Opistovuosi on pian takana ja uskon kaikkien olevan vähän surullisia. Omalla kohdallani olen täällä viettänyt elämäni onnellisinta aikaa ja sen loppuminen saa minut pelkäämään. Mitä jos en pääsekään minnekään kouluun? Mitä minä sitten teen? Vastauksena lienee jotakin, sillä vaikka en sitä vielä tiedäkään, niin aina löytyy jotain tekemistä. En vain vielä tiedä mitä ja toisaalta, en myöskään tiedä tarvitseeko minun edes keksiä mitään muuta tekemistä. Se jääköön nähtäväksi

Oleminen

Oleminen
niin helppoa
mutta joskus niin tärkeää
ja jokainen on luonnostaan siinä hyvä
vaikka jotkut pilaavat oman olemisensa
koska he yrittävät olla jotain muuta
minä olen
ja tänään olin tarpeeksi

Ja ei mikään muu
ole niin tärkeää kuin se
että on tärkeä
että on
ja se riittää
sillä antamalla muille
antaa lopulta itselleen enemmän

nauti
iloitse
mutta muista myös murehtia
ja pelätä
ja naura välillä
että voit taas itkeä
ja kun et ole itkenyt tarpeeksi
itke lisää
ja kun sinulle alkaa riittää
niin itkeä vielä
itke itkuja varastoon
jotta voit myöhemmin hyödyntää ne
sillä aina ei voi edes itkeä

Ja kun nouset
niin muista myös välillä kaatua
koska et voi nousta
ilman että käyt pohjalla
ja jotta voit käydä pohjalla
sinun täytyy ensin tietää olevasi
ja jos et tiedä
niin älä pelkää
koska joku kyllä tönii sinut lopulta kumoon
ja sitten voit nauraa
ja itkeä 
pelätä
ja rakastaa
sekä muistaa
ja luopua

ja jotta voit luopua
sinun on ensin unohdettava
ja jätettävä huomiotta.

Vähän aikaa sitten ystäväni tutustuttivat minut sivustoon nimeltä 8tracks, joka toimii vähän niin kuin radion periaatteella, mutta siellä haetaan valmiita soittolistoja valitsemalla ensin muutamia avainsanoja listojen löytämiseksi. Tänään löysin uuden soittolistan, joka on ollut soitossa jo useamman kerran. Lista kulkee nimellä "Home is where your Heart is" ja se onkin tunnelmallaan vaikuttanut tähän runoelmaan. Lisäksi runo on saanut vaikutteita tulevasta kesästä ja syvällisistä keskusteluista joista olen viime päivinä nauttinut. Toivottavasti kesä tulisi vähän nopeammin, minulla on ollut sitä ikävä!

Hiljaisuus

Hiljaisuus
puiden alla
kesäyönä
toukokuussa
ei lehtiä puussa

kauan sitten
kaunis mieli
juoksi pitkin talven teitä
polullesi ripotellen
pienen kevään
enkeleitä

ja hiljaisuus
on sukupuuton partaalla
sitä ei enää nää kovin usein
jos sitä on koskaan nähnytkään

kerran minä sen kuulin
mutta monesti se on minulta jäänyt kuulematta
ja nytkin kun se oli jo melkein täällä
niin minä täytän sen musiikilla
ja onnella

minä
onnellinen
nyt
mutten enää huomenna
sitten ehkä ylihuomenna saatan taas muistaa
tai sitten kesä

Vakava-koe on nyt käyty tekemässä ja toivon, että se osaltaan vähentäisi tätä stressiä mikä minulla on ollut. Se tosin jää nähtäväksi, mutta kaikki loppuu aikanaan. Ja se on varmaa se, koska isot pojat minulle sen kertoivat.

Harjanne

Sinä tanssit harjanteella

ja minä pelkään
ettet tipu

se olisi niin helppoa

ja kaunista

pisara ruusun terälehdellä

muistuttaa
sinusta

ensin kaikki on hyvin

ja sitten se putoaa

osuu pöydän pintaan

ja leviää ympäriinsä

mikä sen sai tippumaan?

minä en tehnyt mitään

mutta ehkä se onkin se ongelma

joka tapauksessa

sen kuului mennä niin

jossain vaiheessa

pisara haihtuu

ja taivaalta tippuuu tilalle toinen

mutta se tippuu jossain muualla

se ei osu pöytään

enkä minä ole sitä näkemässä

keskellä merta

ja latvoissa puun

syvällä maassa 

ja loisteessa kuun

Huomenna olis edessä vakava-koe, tällä hetkellä olen alkanut miettimään, että oliko sittenkään järkevää laskea lähes kaikki yliopistopuolen haut saman kokeen varaan...

Rauhoitu

Kiehuva kivi
vääryydellä väännetty
vatsassa poltteleva
minua ärsyttää

Ihana koiranpentu
vittu mitä paskaa
voi mikä pulu
tapa se läski

mikä minua vaivaa?

luomaton lehti
ja silti se on olemassa
ja minulle ei kerrota miksi
enkä minä edes halua tietää

nyt se on vihreä
huomenna se on punainen

sinä kysyt
onko nyt jo syksy
ja minä vastaan

pää kiinni ja kävele

mutta ongelmaksi muodostuu se
että sinun ei tarvitse
ja minun olisi pakko

ja se mikä muissa ärsyttää
kumpuaa siitä
mitä itse ei ole tekemässä
tai nimenomaan tekee

Tiistaina minulla on VAKAVAn pääsykoe Joensuussa, ja minun on viimeaikoina pitänyt pinnistellä itseni kanssa erityisen paljon, etten suuttuisi ympärilläni oleviin ihmisiin. He eivät ole mitenkään raivostuttavia, tai siis eihän kenestäkään voi aina pitää ihan sata-nolla asenteella, omasta mielestäni jokainen ihminen on joskus ärsyttävä. Olen kuitenkin nyt ollut niin stressaantunut, että ärsyynnyn tavallista helpommin, tiedostan kuitenkin tämän ärsyyntymisen itse ja ärsyynnyn siitä ärsyyntymisestäni... Tiedän, tässä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta kyllä siinä pointti piilee.

Ymmärrän, että omalla ärsyyntymiselläni ei ole "tilastollisesti merkittäviä laadullisia perusteita" (vakava tulee kohta jo nenänpäästä ulos) ja siksi olenkin pyrkinyt poistumaan tilanteista joissa ärsyynnyn. Olen todennäköisesti aika rasittavakin näinä aikoina, mutta toivottavasti tämä stressiperäinen ärsyyntyminen helpottaisi kokeen jälkeen. Siihen asti, ympärilläni olevien ihmisten on vain yritettävä kestää minua, niin kuin minäkin yritän itseäni kestää.