Anteeksiantamisia

Minulla ei ole kiire mihinkään

mutta juoksen silti

minä en halua ikinä saapua päämäärääni

sillä matka on minulle tärkeintä

koska sen matkan

minä teen teidän kanssanne

ja minä rakastan teitä

niinkuin hauki rakastaa kaisloja

Älä ikinä anna minulle anteeksi

sillä vain silloin mie voin tavoitella parempaa

vain silloin mie käytäyvyn paremmin

en usko että sie uskot

mutta eikö se riitä

että mulla riittää uskoa vaikka meille molemmille

juokse

mutta odota minua

minä kävelen perässä

ja kävelen aika hitaasti 

Rikoin sinut

niinkuin muka rakastaisin sinua

vaikka en sitä tee

mietin sinun kasaamistasi

mutta liima jota käytän oli halpaa

se ei pidä

ja se ei kestä

juokse

pääset ehkä karkuun

vaikka en siihen uskoisikaan

Olen jo vähän huolissani siitä, että luovuuteni on ns. parhaimmillaan silloin kun olen humalassa, sillä en haluaisi olla alkoholista riippuvainen kirjoituksieni suhteen. Pointtina on todennäköisesti se, että silloin kun olen jotain nauttinut, niin en mieti niin paljon kaikkea kirjoittamaani, vaan kirjoitan vain rohkeasti sitä mitä haluan. Tällöin tulen ehkä tavallista avoimemmin kirjoittamaan tunteistani vaikka en sitä välttämättä haluasikaan. Omalla kohdallani on kuitenkin totta se, että ne asiat joista kirjoitan, olin sitten humalassa tai en, koen itselleni tärkeiksi tai sitten minusta on tärkeää tuoda ne esille.

Onnellinen

Huomaan sen kaikkialla
ihan sama minne katseeni kiinnitän
se on täällä
ja se on läsnä
vaikkei sitä oikeastaan edes ole

Kuitenkin tiedän sen
ja sen voi minusta aistia
tällä hengenvedolla
ja ehkä vielä seuraavallakin
vedän keuhkoni täyteen onnea
ja tuon sen lähelle sydäntäni
mutten sitä sinne vangitse

Vangittu onnellisuus voi tuntua aidolta
sitä kuitenkaan olematta
pidänkin siis ikkunani auki
ja annan onneni lentää kohti auringonlaskua
ja huudan perään 
halleluja!

Olen tämän viikon ajan ollut uskomattoman onnellinen, sillä vaikka viime viikkoiset epäonnistumisen tunteet kävivätkin aika masentaviksi, niin tällä viikolla olen saanut kokea moninkertaisia onnistumisen ja ilon tunteita. Eilen sain tietää onnistuneeni hiljattaisessa kasvatustieteen tentissä yli odotusten, sillä vaikka lukemiseni oli jäänyt lähinnä ajatuksen tasolle (vaikka lupasinkin lukea molemmat kirjat) sain silti kyseisestä tentistä 4! Tämän viikkoa olen myös ollut opiston kavereiden kanssa lomailemassa Tahkolla, ja tämä ja eilinen päivä onkin mennyt rinteessä laskien. Saa nähdä kuinka loma tästä jatkuu, mutta hyvin se on ainakin alkanut ;)

Omaa ja lainattua

Teen nyt jotain jota en alunperin ajatellut täällä tekeväni, mutta lainaan täällä nyt suoraan muiden tuottamaa tekstiä tai paremminkin pätkän siitä. Kyseessä  pistepisteen kappale viljaa.


"Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liike 
Ohjaa mun mieltä kun ei voimaa 
Nojaa tuulta vasten paikallaan 
Annan kuljettaa 
Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan 
Juoksija lähtökuopissaan 
Irrotessaan telineistä, laittaa silmät kii"

Tämä kyseinen kappale ei ehkä muuten edes iskisi niin kovaa, mutta tällä hetkellä yksi lause edellä mainitussa pätkässä kuvastaa tuntemuksiani erittäin hyvin: "Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan". Voin ehkä avata tätä hieman kirjoittamalla, mutta en lupaa mitään...

Kaikki
kerralla
ja nyt

Asioilla on ikävä tapa kasaantua
ja minulle riittäisi nyt pienempikin annos
samaan aikaan olen onnellinen
onnellinen siitä että minuun luotetaan
mutta silloin kun otan muiden ongelmat itselleni
en tarvitsisi siihen enää mitään omia ongelmia lisäksi

Huomenna olisi edessä kotiin lähtö
mutta minä olen jo kotona
ja minä haluan vain levätä
mutta minä en voi
minulla on suuremmat suunnitelmat
suunnitelmat joista en halua luopua
mutta samalla suunnitelmia joita en ehkä jaksa toteuttaa

Juokse kanssani unohduksen uneen
ja ole niin kiltti
että annat minun levätä
isän
pojan
ja eilisen leivän nimeen
minä pyydän anteeksi

En vain tiedä mitä olen tehnyt väärin.

Haluaisin tässä vaiheessa korostaa sitä, että en missään nimessä pyri "jumalanpilkkaan", vaan tuo ns. rukouksenomainen loppu vain jotenkin tuntui sopivan tähän runoon. Päätän myös runoni pisteeseen, vaikka yleensä en käytäkään niissä mitään välimerkkejä. Välimerkkien poisjättö on itseltäni tietoinen ratkaisu ja käytänkin niitä runoissani vain jos haluan niiden avulla viestiä jotain. Toivottavasti tämän luettuasi pidät sen mielessä myös myöhemmin, sillä jos välimerkkejä runoissani käytän niin todennäköisesti teen sen myös ihan syystä.

Harhoja

Katsoessani ulos ikkunasta
tunnen kuinka minua huijataan
näen kaupungin valot
erotan myös sen lukemattomat talot
mutta kaupunkia ei ole

Näen harhoja
olen siis tulossa hulluksi
tai sitten
olen jo hullu

mitäs jos mitään ei olekaan
makaan vain jossain
tietämättä
tiedostamatta
yhtään
mitään

Jos kaikki tämä onkin vain peliä
tosi elämää meille
mutta peliä jollekin muulle

Kiero mieli
ja vinot vitsit

Minä näen harhoja
ja toivon
että voisimme joskus nähdä ne harhat yhdessä

Viime aikoina minulla ei ole ollut kauheasti runollisia aiheita, joista olisin halunnut tänne kirjoittaa. Tänään kuitenkin päätin, että minun on pakko tehdä päivitys ja päädyin loppujen lopuksi katsomaan ulos ikkunasta inspiraation hakemiseksi. Tajusin siinä sitten ikkunasta katsoessani, että kaikki ne tehtaan valot, jotka ikkunastani näkyvät, voisivat ihan hyvin olla jonkin kaupungin valot. Siitä se ajatus sitten lähti...

Laiskuus

Seitsemän kuolemansyntiä
toinen toistaan pahemmat
mutta en luettele niitä
koska olen laiska

Olen niin laiska
etten ole vielä edes mennyt nukkumaan
minua ei nyt vain kiinnosta
en jaksa välittää

Kaikkien ohjesääntöjen mukaan
minun pitäisi tuntea syyllisyyttä
mutta en tunne sitä
en viitsi
ei kiinnosta

Tämän piti olla pitkä runo
mutta enpähän taida jaksaa kirjoittaa sitä pidemmälle

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt ohi ilman että olisin tehnyt oikein mitään. Opinnot eivät suju ja olen huomenna menossa tenttiin ilman että olen lukenut siihen yhtään. Yleensä olisin ärsyyntynyt ja vittuuntunut itseeni tällaisessa tilanteessa, mutta nyt en vain jaksa. Tiedän jo valmiiksi olevani harmissani kun tentin tulokset saapuvat, mutta en silti saanut tehtyä mitään sen eteen. Toivottavasti kiinnostus palaisi kohtapuoliin...

Elämä

Minä olen täällä muita varten
oma itseni on toissijainen
en tee sitä aina selväksi
ja siksi minulla on rankkaa

Jokainen joka taistelee itseään vastaan
tulee lopulta häviämään
ei voi olla sitä
mikä sotii itseään vastaan

Minä en enää jaksa yrittää
minä en tiedä mitä minusta tulee
ja minä en myöskään sitä selvitä
kyse ei ole minusta

Elän siksi että niin on
en voi päättää itse miksi
koska en ole itse olemassa oloani päättänyt

Koittakaa kestää
minä pyydän
sillä ilman teitä
ei ole minua

Olen yksin
ja en saa itseäni selville

Olen hukassa

Ja siksi olen päättänyt väärin
tehnyt väärin
ja kun mietin itseäni
ja tekojani
voin pahoin

En edes pysty
tai jaksa ymmärtää itseäni
sen ymmärryksen aika ei ole vielä
ei ehkä koskaan
en nauti elämästäni
ainakaan täysin siemauksin
minä otan vain hörpyn

Elämä
anna minulle anteeksi
olen rikkonut itseni
ja sotinut itseäni vastaan
teen itselleni kesää
vaikka olen kevään lapsi

Huoneessani on peili
mutta se ei estänyt kukkia kuolemasta

Stressi, tuo pirullinen vieras on saapunut luokseni kylään enkä oikein tiedä miten vihjaisisin sille kohteliaasti missä ovi on. Minulla on tasan viikko aikaa lukea kaksi kirjaa kasvatustieteen tenttiä varten ja päätin nyt että ne minä myös luen.

Koti

Kun ei kuulu minnekään
tuppaa kulkemaan samaa väliä edestakaisin
ja aina kun pääsee perille
ikävöi takaisin

En minä tiedä miksi niin on
kai se johtuu siitä että tietää kohta joutuvansa pois
tai ainakin takaisin
kaikki loppuu aikanaan
ihan sama

Toisaalta haluaisin jo asettua
mutta nyt ei vielä ole sen aika
ehkä ensivuonna
tai sitä seuraavana

Haluan vain löytää itselleni kodin
paikan jossa voin olla rauhassa
ja jonne voin palata takaisin
ja josta ei tarvitse heti lähteä pois

Siipeni kyllä kantavat
minun pitäisi vain tietää että minne

Olen tänä viikonloppuna miettinyt paljon tulevaisuutta ja sitä, mitä seuraa kun toukokuussa opistovuosi loppuu. Koen syyllisyyttä siitä, että käyn niin harvoin kotona, mutta samaan aikaan nautin opistolla olosta aivan suunnattomasti. En vain tiedä kuinka pärjään kunhan se loppuu, sillä en haluaisi tulla enää takaisin kotiin asumaan, vaikka täällä onkin hyvä olla. Uskon kyllä vahvasti pärjääväni maailmalla, mutta en vain ole varma pääsenkö vielä kunnolla osoittamaan sitä. Siipeni kyllä kantavat, mutta minun pitäisi vain tietää että minne.

Unohtamisen vaikeus

Unohda
anna olla
sillä asialla
ei ole enää merkitystä
paitsi sinulle itsellesi

Jos palaat vielä siihen
saavutat vähän
mutta menetät liian paljon
saavutat ehkä hyvän olon tunteen
mutta korkeintaan hetkellisesti
sillä se loppui nyt

Todellinen haaste on vielä edessä
kuinka olla hiljaa
jos tuntee kohdanneensa vääryyttä
jos on tarve oikaista virheellistä tietoa
tarve päästä pätemään
tarve olla oikeassa

Se on vain yksi syy lisää olla yksin
ja hengittää

Edellisessä julkaisussa kerroin jo eräästä tapahtumasta, joka vaivasi minua sen päivän ja osittain vielä seuraavanakin päivänä. Itse tilanne ei ehkä ollut kuitenkaan se, joka vaivasi minua vielä seuraavana aamunakin, vaan lähinnä oma käyttäytymiseni siinä tilanteessa ja sen jälkeen. Asia oli minulle aivan liian suuri ongelma verrattuna siihen mistä oli kyse. Tiedän nyt kuitenkin entistä paremmin sen, että omaa itseään pitäisi aina pyrkiä kehittämään.

Minä menen nyt nukkumaan

Päivä päivältä 
enemmän ja vähemmän
niin hyvässä kuin pahassakin
ja se pelottaa minua

Huudan lumen pohjalla
en saa ääntäni kuuluviin
vaikka kuulen kuinka ylitseni kävellään
ja silti uskon olevani oikeassa

Jääräpäisyys on ensimmäinen merkki
ei voi antaa itselleen mahdollisuutta siihen
että muutkin voivat olla oikeassa
vaikkeivat he olisikaan...

...Siinä se taas tuli
ja sinne se nyt meni
vain parantuakseen
ja tullakseen takaisin entistä vahvempana

Minä tarkistin asian
ja minulla on nyt todisteita
todisteita siitä
että olin väärässä ja oikeassa

Mutta kukaan ei saa sitä ikinä tietää
sillä nyt minä menen nukkumaan
ja huomenna sängystäni herää joku muu

Välillä havahdun siihen, että en todellakaan ole aina ihminen jonka kanssa olisi helppo tulla toimeen. Näitä tilanteita tulee varsinkin silloin, kun olen niin väsynyt, että en edes itse tajua sitä. Tänäänkin sain riidan aikaiseksi asiasta jolla ei oikeasti ole mitään väliä, mutta koska olen välillä tai ainakin useimmiten niin saatanan jääräpäinen, niin minun oli tarkistettava oman mielipiteeni perusteet asioita googlaamalla... Hirvittävän säälittävää, eikö? Minun tulisikin siis kehittää itsessäni niitä puolia, joiden avulla kykenisin kehittävämpään keskusteluun ja avoimempaan suhtautumiseen omista mielipiteistäni eroaviin käsityksiin. On mahdollista, että en siinä onnistu ja päivässä se ei ainakaan tapahdu, mutta ainakin yritän sitä. Valitettavasti tänään uskon edelleen olevani oikeassa omassa asiassani, vaikka olinkin väärässä siinä toisessa. Ongelmaksi muodostuikin omasta näkökannastani se, kun keskustelun osapuolet puhuivat samalla kielellä, mutta eri asiasta. Kiitos ja Anteeksi.