Kiukkuinen

Odota vielä hetki

se tapahtuu pian

sortuminen

murtuminen

ja toivottavasti

ymmärrän

olo on niin kummallinen

jokin on niin kuin ennen

pielessä

ja häiritsevä

olen aidosti kevään lapsi

sillä syksy

se pilaa aina kaiken

katson kieroon

enkä näe muuta kuin kaiken

mikään

ei

jää

sokealta

näkemättä

joskus siinä vain käy niin

että jokapäiväinen leipä on homeessa

margariini on loppu

ja juustoa on liikaa

silloin tekisi mieli mennä ulos ja huutaa

ja laulaa

ja tanssia

saisin varmaan ilmaisen kyydin jonnekin

ja kaikki tämä siksi

että minulla on tunne

uskon siihen

minulla on annettavaa

ja paljon

mutta minulla ei ole välineitä

sen kaiken jakamiseen

ja antamiseen

ja siksi

minulla on huono omatunto

siitä

että en tee asioita joihin olen kykenevä

vaan katson vierestä

kun niitä ei tehdä

ja sitten olen kiukkuinen

ehkä ilman syytä

ja ehkä ihan syystäkin

mutta kenelle?

Nyt on taas semmoinen ärsyttävä olotila päällä, kun tuntuu juurikin siltä mistä ylle jo kirjoitin. Pitäisi tehdä kaikkea, mutta en tee mitään. Samalla minulla on sellainen olo, että vatsassani on vain pallo pahaa mieltä, jonka haluaisin vain oksentaa ulos, heivata mäkeen ja kaahata pois paikalta. En vielä tiedä mistä se paha mieli on peräisin, mutta ehkä olen huomenna viisaampi..

Valitsisin toisin

Pakkanen kuohuu kasvoilleni
hymyilen
näytän onnelliselta
ja yritän taas unohtaa sen että olen yksin

En halua valittaa
ja vihaan sitä
sitä valittamista
ja sitä etten ole tyytyväinen
pahinta on
etten voi enää turvautua siihen tekosyyhyn
en kelpaa kenellekkään

olisin kelvannut
mutta sorruin olemaan nirso
joku muu voisi sanoa
että olen nirso

mutta minä
sanon olevani hukassa
henkisesti
fyysisesti
niin maan päällä
kun alamaissakin

se mitä minä haen
on jotain
mitä en ole tavoittanut
en oikeasti
olen saanut vain halpaa korviketta
en aitoa vasemman vastakohtaa
en mitään

olen yksin

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta koska tämä blogi ei ole valokuvia täynnä, joudun selittämään.. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, me olemme tunteellisia olentoja ja kaipaamme läheisyyttä ja sitä vasemman vastakohtaa. On tietysti asioita, jotka vaikeuttavat sen löytymistä ja niin edelleen. Oma valinta joidenkin mukaan, mutta voi luoja... Oliskin. Pää pystyssä voin sanoa sen, että jos kyseessä olisi oma valinta, niin valitsisin toisin.