Sitten?

Keskeneräinen
ja kavahtaa kosketusta
raivohulluksikin sitä on kutsuttu
ja minä tiedän
että se haluaa vain olla

Asia on nyt niin
että minen tiedä miten se on
se voi olla kyljellään
mutta huhut kertovat että se pyörähti

Onko se siis seepra?

Raitoja sillä ei ole
mutta viivoja sitäkin enemmän
riippu tulkinnasta sanon minä
ja minä tiedän
sillä useimmiten olen väärässä

Laulaen

Huutaen

Juosten

Ja kaatuen

Ja sitten sille naurettiin
hahahahahaa
hehehehehee
ja sillee

sitten?

Viime aikoina minulla on kaverien kanssa ollut esillä vitsinä käytetty "sitte?" sanaa. Kirjoitin tätä runoa keskellä yötä ja sain taas pienen hepulikohtauksen kun muistin muutaman sanaan liittyvän tilanteen. Voin vain kuvitella että ystävilläni on aika ajoin hyvinkin rankkaa, sillä välillä mietin itsekin sitä että miten nämä jutut voikin olla näin huonoja. Toisaalta, vaikka juttuni ovatkin huonoja, niin tähänkin voin vain todeta: - Sitten?

Pakotettu

Pakotettu
lahjojensa hylkäämä
onneton yrittäjä

Kikkelis kokkelis
ja päin mäntyjä
sinä putosit muurilta
ja menit särki
tai siis me menimme

Ja minä en jaksa ehjätä tätä enää
lol
liima on loppu
ja minä vitsailen
vaikka minun ei pitäisi

Ihan vain meidän kaikkien mielenterveyden vuoksi.

Viime aikoina en ole kokenut olevani kovin luova ja nyt kun tarkastelen julkaisemiani runoja, huomaan etten pidä niistä. Ne tuntuvat väkinäisiltä ja liian tarkkaan mietityiltä, ne eivät mielestäni ole enää yhtä jännittäviä kuin aikaisemmat runoni, aikaisemmin niissä saattoi tapahtua mitä vain ja milloin vain, mutta nyt nämä ovat ennalta arvattavia ja tylsiä. Seuraavaksi minun pitääkin siis yrittää löytää se kipinä uudestaan.

Meri

Taakse jäänyt

edestä löytyy

Valhe auttaa eteenpäin

mutta se jättää näkyvät jäljet

se ei auta lentämään

se pudottaa sinut 

keskellä synkkää merta

Luulet olevasi onnekas 

tippuessasi mereen

mutta tuskasi vain pitkittyy

joudut räpiköimään

ja lopulta luovutat

Merellä olet kuin tuuliviiri
vaikka et pyörikään rauhallisesti
pyörit silti
ja liian kovaa vauhtia
olet myrskyn keskellä

Ja sitten sinä menet rikki
ja palasesi uppoavat
lopulta sinusta ei ole jäljellä mitään
eikä kukaan muista sinua
olet yksin

Tämä runo on ollut yllättävän pitkään luonnoslistalla. Olen aloittanut sen jo tammikuun alussa, mutta en ole sitä saanut valmiiksi kuin vasta nyt. Viime aikoina päivityksieni määrä on muutenkin tipahtanut alaspäin, ja nyt alkaa näyttää siltä, että päivityksiä tulisi keskimäärin 7-15 kuukaudessa. Saa nähdä kuinka käy, mutta yritän jatkaa blogin päivittämistä ahkerasti. Tunnisteena käytän tässä runossa "Arkistojen aarteita" ja "Tuoreita tuotoksia" koska runo on osittain arkistosta ja osittain uunituore.

Sammalta

Sanon mitä ajattelen
mutta en ajattele mitä sanon
mietin vain sitä mikä jäi sanomatta
ja mietin sitä liian usein

Vierivä kyynel sammaloituu
ja synkimmänkin pilven takana
on piilossa toinen vielä synkempi
virheistä oppii
ja sitten sen unohtaa

Olin jo hetken aikaa varma
varma siitä että olisin oppinut
ja että tietäisin kaiken
huomaisin kaiken
olisiin tilanteen herra
enkä tekisi virheitä

Paskan vitut

Olen unohtanut kaiken
ja muistanut vielä vähemmän
ja lopulta
olen palannut sinne mistä lähdin
kuljin varmana siitä että tiedän minne mennä
ja kun pääsin perille
tajusin

Tärkeintä ei ole matka
eikä se määränpää
vaan ne kyyneleet
jotka matkan varrella 
ovat sammuneet

Mutta minulle ei ikinä ole annettu valtuuksia niiden sammuttamiseen
en voi vaikuttaa läheltä
sillä aina on joku
jolla on siinä tilanteessa suurempi oikeus
tilanteesta riippumatta
minun on väistyttävä
ja joskus
siivoan huoneeni sammaleelta.

Olen elänyt kuvitteellista elämää. Olen kuvitellut olevani jotain mitä en nähtävästi ole ja samalla olen keksinyt tekosyitä kaikille teoilleni ja toimilleni. Olen keksinyt tekosyitä sille miksi teen tai miksi en tee jotain, ja tiedän että se on väärin. Ongelmana onkin siis se, että tällainen elämä on liian helppoa.

Pisara

Lumi parka

se on nyt kauneimmillaan

sillä valo saa sen säkenöimään

mutta se sama valo kalvaa sitä

sillä se valo syö lunta 

ja lumi tietää aikansa olevan lopussa

Ja lumella on kiire

sillä on niin paljon tehtävää

ja niin vähän aikaa

se ei kerkiä

ja se ei myöskään tiedä miten se sen tekisi

se ei ole tehnyt mitään valmisteluja

ja nyt se vihaa itseään

jos se ei nyt onnistu

niin kaikki on pilalla

ja samalla kun sen pitäisi keskittyä itseensä

se tulisi jättäneeksi heitteille lapsensa

Ja sitä se ei voi tehdä

neljätoista pienen pientä lasta

joiden silmät ovat lapsen innosta kirkkaat

kirkkaat kuin katolta tippuvat pisarat

ja enää lumi ei tiedä mistä pisarat tulevat

koska aurinko on jo laskenut

ja lumi toivoo

että näkisi sen vielä huomenna

Tuleva tentti + 2 viikon harjottelu = Väsymys.--> Minen jaksa.

Niin tai näin

Kerälle kiertyy
maailmalta suojaan
mikä on se syy
miettiväni huomaan

en jaksa
mutta jaksan kuitenkin
haluan päästä helpolla
vaikka nautin haasteista

heiluriliike
heiluu
heiluu

stop

ja vielä kerran

sitten minä olen valmis
ja teen kaiken paremmin
kunnes kyllästyn
ja teen kaiken huonosti

sitten minulle siitä kerrotaan
ja minä siihen havahdun
sitten käy joko niin
tai näin

ja jos käy niin
niin minä sen tajuan
ja minä muutun
ja löydän sen innon
joka minulla nyt on

ja jos käy näin
niin minä suutun
ja minä suutun
ja selväksi sen teen
että minä olen se mitä on

Silloin jos käy näin
niin minä olen mennyt pilalle
ja sitä minä en toivo

Mutta jos käy niin
niin voin olla ylpeä itsestäni
sillä sitä minä haluan

Tänään olen harjoittelun kautta pohtinut omia haaveitani ammatin suhteen. Nämä kaksi harjoittelupäivää ovat olleet aika kuluttavia ja olenkin miettinyt hieman sitä, että ovatko päivät yhtä kuluttavia myös sitten kun olen valmistunut. Toivoisin, että minulla riittäisi ammatissa sitä samaa intoa siihen työhön, mitä minulla nyt on ja etten olisi yksi niistä työhönsä kyllästyneistä opettajista joihin valitettavan moni törmää. Tämän pohdintani olen nyt purkanut tänne ja päätin, että mitään en ole vielä päättänyt, enkä myöskään ihan heti päätä.

Kipu

Pisara vierii poskellesi

ja kumpikaan meistä

ei tee elettäkään sen pyyhkimiseksi

olemme jo ohittaneet sen vaiheen

minulla ei ole siihen enää lupaa

ja sinä et enää jaksa

me menimme rikki

oikeastaan se tapahtui jo kuukausia sitten

mutta olimme liian kiireisiä sitä huomaamaan

nyt me katsomme toisiamme

ja vaikka olemmekin yhdessä

olemme yksinäisempiä kuin se kyynel poskellasi

se on nyt pysynyt poskipäälläsi jo minuutteja

se ei etene

julma vitsi

herkässä tilanteessa

ja kerrankin minä vaikenen

vaikka se tekeekin kipeää

minä olen turta

Tällä kertaa runon ajatuksiin on vaikuttanut eniten musiikki jota olen kuunnellut sitä työstäessäni. Mitään varsinaista asia sisältöä en mielestäni kappaleista ole ottanut, mutta tunnelma kappaleissa ja runossa on samankaltainen. En jaksa tähän nyt enää tarinoida muuta, koska en oikein keksi mitä tarinoida, joten tässäpä tämä tällä kertaa.

Hetki

Äitini kertoi minulle sadun
mutta se satu ei ole vielä päättynyt
sillä se on satu minun elämästäni
ja sitä satua kirjoitan minä

Tämä ei ole mikään lasten satu
eikä se kaikin puolin ole onnellinenkaan
sillä on synkät hetkensä
ja niistä hetkistä jaan teille yhden

Kaikki eivät sitä onneksi koe
mutta minä sitä olen ollut todistamassa
kuvittele sinä miltä se tuntuu
kun joudut rakkaallesi sen kertomaan

Sinun isäsi kuolee huomenna
etkä sinä voi tehdä mitään

Hän itkee
ja niin teet myös sinä
sillä et tiedä mitä voisit sanoa
eikä sinulla ole mitään sanottavaa

Lopulta itket vain hänen kanssaan
ja vaikka koet olevasi riittämätön
tiedät että riität pelkällä läsnäolollasi
ja et voi tehdä muuta kuin kuunnella

Kerroin tänään muutamalle ystävälleni ukkini kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista, mutta sen sijaan, että kertoisin niistä täällä tänään, kerron teille enoni kuolemasta. Enoni siis kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja itse liityn tähän tapaukseen sillä tavalla, että olin läsnä kun minua vuotta nuoremmalle serkulleni kerrottiin, että hänen isänsä elinaikaa lasketaan enää tunneissa. Serkkuni on ollut minulle aina hyvin tärkeä, ikäänkuin oma pikkusisko, jonka perään olen vähän katsonut elämänvarrella. En ole ehkä hänen tärkeyttään tuonut tarpeeksi paljoa esille, mutta hänellä on ollut tärkeä rooli varsinkin omassa varhaisnuoruudessani.

Mutta palatakseni asiaan, omassa elämässäni ehkä rankimpia hetkiä on ollut se, kun on joutunut siihen tilanteeseen, että on paikalla, kun itselle tärkeä ihminen kuulee musertavia uutisia omaan isäänsä liittyen. Silloin koin olevani riittämätön ja en tiennyt mitä tehdä. En voi vieläkään kuvitella vastaavaa tilannetta omalle kohdalleni ja en tiedä miten siinä tilanteessa itse selviäisin.

Kadonnut kevät

Yhdellä yskäisyllä
ja kahdella karjahduksella
ja juuri kun olet heikoimmillasi
pullat loppuvat

Viimeinen niistä viedään nenäsi edestä
ja sinä jäät ruikuttamaan
sinulla on nälkä

Lopulta sinä heräät
ja pyydät anteeksi
pyydät anteeksi kaikkea
mutta et kaikilta
sinä et ole ainut joka on tehnyt väärin
sinä et saanut pullaa
ja ulkona sataa lunta

taas

Kevät on taas väistynyt talven tieltä
se ei uskalla alkaa
ei ennenkuin talvi antaa sille luvan
se odottaa kiltisti
vaikka tietää oman aikansa jäävän lyhyeksi
se ei halua loukata kesää

Pullat on loppu
ja vielä ei ole mansikoiden aika
minä kävelen kuuhun
ja sinä vannot
ettet enää ikinä leivo pullaa.

Olen ollut muutaman päivän ajan kipeänä, joten en ole jaksanut oikein tehdä mitään. Ja vaikka olisinkin yrittänyt tehdä jotain, on minun pitänyt luovuttaa aika pian, sillä kaikki tuntuu jotenkin liian sekavalta, enkä oikein jaksa ajatella. Parin viikon päästä olisi edessä seuraava tentti ja taas kerran tavoitteena on päästä läpi, lukeminen nimittäin taitaa jäädä vähän liian vähälle.

Nukahdus

Kuulen teidät
ja pidän äänistänne
ja pisara poskellani kertoo tarinaa
tarinaa perheestä
tarinaa ilosta
ja hyväksymisestä

Minä en tiedä mitään
mutta uskon että niin on tarkoitettu
olen elämässäni ajanut harhaan usein
ja vielä useammin olen ollut eksyksissä
mutta nyt enole eksynyt
eikä minulla ole mitään hätää
olen kunnossa
ja kaikki on hyvin

En näe teitä
ainakaan oikeasti
mutta joskus pelkkä kuva riittää
sillä se kuva ei ole paperilla
vaan jollain paljon kestävämmällä
se kuva on painettu kyyneliini
ja joka ainut kyynel
on yksi osa sitä tarinaa
jota minä en kirjoita
vaan jota minä elän

Voisin nyt nukahtaa
sillä minulla on turvallinen olo
kuulen teidät
ja minulla ei ole mitään hätää

Ainakaan vielä
katsotaan sitä sitten myöhemmin

Olen onnekas, sillä minulla on sellaisia ystäviä, joita jotkut eivät ikinä löydä. Elän sosiaalisten suhteiden kautta ja juuri nyt minulla on elinvoimaa vaikka muille jakaa :)